Mää en kestä ku täällä on niin kivvaa!

Noin. Tuo otsikko kertoo kaiken. Mää viihyn täällä ihan liian hyvin. Aika menee liian noppeesti. Nyt alako neljäs viikko Moshissa, ja kolomas viikko harjottelussa. Apua. Ennää 12 viikkoa aikaa nauttia tästä lämmöstä, ympäristöstä ja ihimisistä. Toisaalta tää on ihan ihimepaikka, ihan jo sen takia ku täällä näyttää tottuvan melekeen mihin vaan --> pienet muurahaiset ja muut ötökät lautasella tai juomalasissa, isommat muurahaiset vessan seinillä ja lattialla, liskot ympäri taloa millon missäki, likaset jalat ja vaatteet 24/7, aina lenkillä tai kaupungilla pyöriessä on nokka ja silimät täynnä pölyä, ihimiset moikkailee missä vaan ja millon vaan, eikä muutenkaa oo minkäällaista kynnystä lähestyä, lapset vilkuttelee ku mzungut menee ohi.. Tuossa vaan muutama esimerkki. Ykski kerta puntille mennessä tuli porukka koululaisia vastaan, noin eka-tokaluokkalaisia. Katottiin Maijun kans että tuo yks poika kyllä kipittää päättäväisesti meitä kohti, niin se tuli ja tarttu mua käjestä kiinni ja lähti meijän kans käveleen sinne suuntaan mistä se oli tulossa. :D Täällä monet lapsetki ossaa aika hyvin enkkua, ku kouluissa opetus on englanniksi, niin mää siinä kyselin siltä että mitä kuuluu ja mihin se on menossa. Sitte sannoin, että pitäsköhän sen lähtä niien kavereitten kans sammaa matkaa, niin ei tartte yksin kävellä kottiin. Sitte se vaan lähti takasi sinne päin mihin se alunperinki oli menossa. Aika hämmentävää, mutta niin sulosta ja hauskaa samalla. :) Muutenki täällä on saanu tottua siihen, ettei kaikilla tarvi olla metrin verran joka suuntaan omaa reviiriä, vaan ihimiset koskettelee toisiaan ohimennen, ja saattaa just ottaa vaikka käjestä kiinni tuollaki harjottelupaikassa. Niinku tässä joku päivä yks naislääkäri otti mut kainaloon ja kysy "Miamia, how are you?", ja sitte se silitti mun hiuksia ja kyseli niistä jottai. Se sannoo mua Miamiaksi, ku Anna-Miina ei oikeen näyttäny sopivan sen suuhun. :D Mietin vaan tossa, että toivottavasti se miamia ei tarkota swahiliksi mittää... Sitte viimesenä päivänä se varmaan kertoo mulle, että se tarkottaa jotaki urpoa tai muuta yhtä imartelevaa. :D 

Harjottelussa meni torstai ja perjantai ihan kivasti. Torstaina ei ollu yhtää synnytystä, mutta muuten oli ihan mielenkiintonen päivä, ku olin lääkärinkierrolla mukana ja seurailin tutkimuksia ja höpöttelin lääkäreijen ja niien paikallisten lääkisopiskelijoitten kans. Ne oli kyllä kivaa porukkaa. Loppuviikosta niien kans tuli juteltua muutenki enemmän, ja perjantaina varsinki ehti porista vaikka mitä parin pojan kans, ku ooteltiin siinä että yks äippä alakaa synnyttää. Kerroin kaikkia mahollista ensihoitoon liittyvää ja muutenki jotain suomalaisesta terveydenhuollosta. Sitten pääsin pätemään tipanlaitossa, ku parille äiskälle piti laittaa tippa eikä ne lääkispojat osannu kyllä yhtää... Ne ei kuulemma reenaa sitä yhtää koulussa, vaan suoraan mennee potilaita tökkimään. Siltä se kyllä näyttiki. Noh, sainpahan yhen tipan laittaa siinä, ja onnistuki hyvin vaikka oon viimeks joskus syksyllä kanyloinu harjottelussa. Toisen halus lääkäri laittaa, ku se samalla kertas että mitä siinä pittää tehä. Oiskohan senki voinu käyä vähän aikasemmin läpi... Perjantaina pääsin myös avustaan synnytyksessä ekkaa kertaa. Kätilö oli kaverina, mikä oli kyllä hyvä, ku mää en uskaltanu kauhian lujasti vettää sitä beibiä, niin annoin sen kätilön hoitaa sen osuuden... Jatkoin siitä sitte etteenpäin ja "synnytin" ne jälkeiset sen kätilön avustuksella. Oli ihan hyvä kokemus. Perjantaina sillä lääkisryhmällä oli viimenen päivä mun kans yhtäaikaa synnärillä, ku ne on nyt kaks viikkoa toisessa sairaalassa ja tulee sitte takasi synnärille ku oon jo vaihtanu toiselle osastolle. Otettiin sitte ryhmäkuva, vaihettiin yhteystietoja ja sain sen kuvan sitte facebookissa yheltä tyypiltä. 

Lääkisopiskelijat ja yks valakonen punapää.

Tännään tuliki niitä vauvoja ihan liukuhihnalta: kuus normisti ja yks sektiolla! Ja mää avustin niistä kolomessa! Oli ihan mahtavaa! Siellä oli töissä yks tosi kiva kätilö, joka monesti selittää kaikkia juttuja ihan kysymättäki. Aamulla ku menin sinne, niin siellä oli kaks synnyttäjää. Se kätilö kysy, että haluanko kokeilla paljo niillä on kohdunsuut auki, ja määhän tietenki halusin kokeilla ossaanko ja oonko älynny yhtää miten se pittää tehä. Ihan kivasti se meni, mutta aika hankalaa se ainaki nyt ekoilla kerroilla oli. Siinä sitte alko ne kaks kohta synnyttää yhtä aikaa. Katoin toisen niistä synnytyksistä, ja se näytti aika pahalta... Se vauva ei meinannu taas tulla sieltä, niin piti tehä episiotomia ja ku täällä ei oo mittää imukuppihommia tms, niin ne aina käsillä painaa ylämahasta vähän vauhtia sille vauvalle. Yks kätilö kiipes lopulta sinne synnyttäjän pääpuoleen sängylle ja paino koko painolla sitä ylämahaa, että se vauva syntys. Aika raa'an näköstä hommaa. Sitte ne hulluna huusi sille synnyttäjälle ja läiski sitä. Voi kyllä olla pikkusen hankala ponnistaa ku yks emäntä painaa täysillä jostai siitä pallean päältä. Huh. Onneks ne loput synnytykset oli helpompia. Päivän kolomas synnytys oli alakamassa, niin se kiva kätilö sano, että mää sitte otan sen vauvan vastaan. Mää vaan olin että jee, iliman muuta! En ehtiny ees laittaa sitä "teurastajaessua" päälle, ku se äiskä oli jo ponnistamassa. Äkkiä vaan steriilit hanskat kätteen ja hommiin. Sitte se kätilö kehu että meni tosi hyvin ja että musta tullee vielä hyvä kätilö! :D Sitte se laitto mut vielä seuraavaanki synnytykseen, mitä oli alunperin tekemässä yks toinen kätilö. Seki meni kivasti ja noppeesti. Sitte siinä välissä yks lääkäri käski yhen tanskalaisen opiskelijan, Emman siihen kätilöimään ku päivän viies vauva synty, ja mulle tuli sitte vielä se viimenen synnytys just ennen työvuoron loppua. Ihan huippu päivä, ei voi muuta sanoa. 

Nonni, siinäpä oli taas harjottelukuulumisia. Viikonloppuna oli tosiaan grillibileet, Maasai-retki ja sitte ihan vaan rentoa oleilua. Perjantaina saunottiin tuossa meijän pihasaunassa. Meinas eka savuttaa, mutta lopulta se oli kyllä ihan niinku suomalainen puusauna. Oli kivvaa. Oltiin Katrin ja Netan kans jäähyllä terassilla ja räkätettiin, ku punda (Terttu-Marjatta) oli aitauksessa vappaana vuohen kans... Punda sai jonku hepulin ja alako jahtaan sitä vuohta, ja välillä se jahtas kukkoja ja vuohi pääsi levähtään. Koiratki meinas tulla hulluksi ku ne seuras sitä kirmaamista. Lopussa kukot meni kanalaan piiloon ja aasi alako taas jahtaan vuohta, ja ku sillä vuohella oli vielä se "hirttoköysi" kaulassa, ku se on ollu kiinni aidassa, niin aasi aina astu siihen narun päälle ku se roikku siellä perässä ja vuohi vaan määki häjissään ja me vaan kiljuttiin ja naurettiin yhtäaikaa... :D Andrew meni sitte lopulta sinne aitaukseen ja nakkas aasia jollai mötykällä, niin se sai sitte otettua vuohen kiinni jäämättä pundan jalkoihin, ja toi vuohi-rukan aidan ulkopuolelle. Ei oo silläkää elukalla heleppoa.

Myös grillibileet piettiin. Louis paisto possua, kannaa ja vuohta, ja mamat oli teheny chapateja, guacamolea ja perunasallaattia. Tuo grillivuohi ei ollu siis kuitenkaa se sama mitä punda jahtasi hetkeä aikasemmin. :P Oli kyllä hyvvää ruokaa ja rento meininki. Tässä on vähän kuvia grillihommista. 

Yövartija Babu ja grillimaisteri Louis

Maiju, mää, Katri, Netta ja Sarianne

Koko porukka evväijen kimpussa

Ananasrinksu

Maasai-retkestä ois miljoona kuvvaa, mutta laitan vaan muutaman. Mentiin autolla lähimpänä kaupunkia olevaan Maasai-kylään, missä Louin kaveri Richard assuu. Tutustuttiin Maasai-elämään ja -kulttuuriin. Ihan älyttömän mielenkiintonen reissu. Sinne oli ehkä joku 20 min automatka, ja mennessä pysähyttiin semmoselle Chagga-torille kierteleen. Siellä oli pelekästään paikallisia, niin ne kyllä vahtasi meitä aika kiitettävästi ku Louin perässä siellä pyörittiin. Paikallisilla ei oo kaikilla jääkaappia, niin ne käy ostaan kahesti viikossa torilta kaikki tarvittavat vermeet muutamaksi päiväksi. Sieltä löyty siis kaikkea laidasta laitaan. Eniten ihmetytti, miten maito säilyy, mutta ehkä näijen mahoja ei muutama klöntti säikäytä. Yks maasai-nainen selitti, että sitä maitoa lypsetään neljänä peräkkäisenä päivänä samaan pönttöön ja viiään sitte torille myyntiin ja senki jälkeen se maito vielä säilyy muutaman päivän lämpimässä. Ne siis kantaa ne aasien avulla sinne ties miten monen kilometrin päästä, ja illalla kävelee sitte takasi. Siinä alako kerrääntyyn porukkaa ympärille sinä aikana ku juteltiin sen maitonaisen kans, niin tuntu ku oltas oltu joku isoki nähtävyys siellä. 

Päästiin sitte lopulta sinne Maasai-kyllään. Ensin naiset laulo meille tervetuliaislaulun. Sitte se Richard, joka toimi meillä vähän niinku oppaana, lähti esittelleen meille pari taloa. Ne on semmosia pieniä savimajoja. Sisältä ne on ahtaita, savunhajusia, matalia ja ainaki tolleen päiväsaikaan tosi kuumia. Siellä on tosi pienet ikkunat, mistä pikkusen pilkottaa valoa, mutta muuten siellä on tosi pimmee. Siellä niillä on erikseen miehen ja naisen huoneet, missä sänky on semmosella savialustalla oleva lehmännahka. Sitten siellä oli ruokailutila ja istuskelutila, missä myös peseydytään kerran viikossa. Vessaa niillä ei oo kotona, vaan niillä on jossaki jotaki semmosia yleisiä vessoja ja sitte toinen vaihtoehto on puska. 

Me, Richard ja jotaki muksuja jotka oli meijän kimpussa koko ajan :)

Mää ja mun kamut.

Ku oltiin käyty pikkukierros käppäileen, tultiin takas lähtöpisteeseen, missä vaihettiin Maasai-vaatteet, eli tommoset värikkäät kaavut ja korut päälle. Oli pikkusen kuuma, varsinki ku oli omatki vaatteet alla! Mentiin sitte tanssimaan yhessä niien naisten ja miesten kans joku perinnetanssi niissä kaavuissa. Siinä laulettiin ja hypittiin ja välillä seisoskeltiin. Posket oli ihan kipiät ku ei voinu lopettaa hymmyilemistä!

Heimovaimot

Tanssihyppelyhommia

Sitte syötiin meijän lunch-boxien sisällöt, minkä jäläkeen seuraava ohjelmanumero oli vuohenteurastus. Osa meistä (kuten kuvassa näkyy) meni hyvinki lähelle seuraamaan operaatiota, mutta osa pysytteli meijän selän takana ja tais joku piätellä oksennustaki. Eka ne viilsi kurkun auki ja valutti veret kippoon, mistä muutama mies sai sillain kivasti tuoreeltaan verta hörpättäväksi. Ne siis käyttää ihan kaiken siitä vuohesta. Ainoostaan mahan ja suoliston sisältö nakataan pois. Tietyt osat menee tietyille ihmisille esim. sukupuolesta ja iästä riippuen. En muista nyt muuta, ku että naiset saa mahalaukun, mikä on varmaan meleko herkullista... Munuaiset ne veti raakana siltä seisomalta, ja siinä oli vieressä notski mihin ne laitto niitä lihoja kypsentyyn sitä mukaa ku niitä saatiin irti. Meki saatiin maistaa jotain lihhaa, ja oli meille maksaaki tarjolla, mutta mää en halunnu sitä maistaa, ku en tykkää maksasta muutenkaa. Se lihapala mitä söin, oli aika sitkiä. Ei ollu niin hyvvää ku perjantaina. ;) 

Jotku pölijät nyt vaan haluaa työntää nokkansa joka paikkaan.

Siinä se teurastuu.

Teurastushommien jälkeen mentiin käymään kylän kätilön luona. Se ei osannu sanoa kuin pitkään se on niitä hommia tehny, mutta heitti että ehkä 30 vuotta. Se hoitaa kaikki tuon kylän synnytykset siellä kotona, tai poikkeustilanteissa synnyttäjän kotona. Sillä oli eri juomia siellä, mitä juotetaan sille synnyttäjälle. Joku autto kipuun, joku anto voimaa ponnistaa ja joku oli vielä johonki muuhun. Sitte sille synnyttäjälle valutetaan vielä tuoretta lehmänverta, että se sais muka korvattua synnytyksessä menetetyn veren. Jos saa pojan, niin pittää juua poikalehmän verta, ja jos saa tytön, niin sitte tyttölehemän verta. Kysyin siltä, että mitä se tekkee jos vauva ei mahu pihalle, niin se alako esitellä semmosta purkkia missä on lehmänrasvaa. Sitä se sitte pyörittelee sinne, niin tulee liukkaammat paikat... Se oli käyny jossai koulutuksessa vasta, niin nykyään sillä on myös steriilit hanskat käytössä ja napanuoran leikkaamiseen se käyttää semmosta puhasta  terää, ku aiemmin se on käyttäny semmosta varmaan ite taottua pientä puukkoa. Se nainen oli varmaan 70-80-vuotias, niin se on jo pitkään opettanu sen tyttöä oleen kätilönä, niin se sitte jatkaa sitä hommaa ku se mummeli ei ennää jaksa tai ku se ei oo ennää hengissä. 

Matkalla kätilön luo. 

Lopultaki saatiin nuo kaavut päältä ja mentiin vielä jutteleen tuon Richardin kans Maasai-meiningistä. Kaikkia juttuja syntymän ja kuoleman väliltä me siltä kyseltiin. Eihän se englantia puhunu, mut Louis oli tulkkina. Eniten kiinnosti vaimojen lasten määrä, ja ympärileikkausjutut. Richardin isällä on kuulemma viis vaimoa ja yhteensä 35 lasta. Sillä itellä ei ollu vielä ku yks vaimo ja viis lasta, joista neljä oli elossa. Sano se olevansa hankkimassa toista vaimoa. Nuo ympärileikkausjutut on kyllä karuja, mutta ei kukaan ota miestä tai naista jolle sitä ei oo tehty. Pojat ympärileikataan 7. ikävuoden jälkeen. Ne on varmaan aika hyvin psyykattu siihen, ku sen toimenpiteen aikana jotku tärkeet tyypit tuijottaa niitä, eikä saa silmääkää räpäyttää tai muuten näyttää että käy kipiää, koska muuten ei oo mies. Naisilla ne tehhään salaisesti, mutta tehhään kuitenki. Siitä ei kyselty sen tarkemmin, eikä meille varmaan ois siitä sen tarkemmin kerrottukkaa. Sitte kyseltiin siitä vaimon hommaamisesta, että miten se oikeen menee. Ensin pitää kuulemma mennä juomien kans jututtaan niitä tytön vanhempia, ja sen jälkeen jos ne hyväksyy sen miehen, niin saa vaihtaa sen tytön sovittuun määrään lehmiä. Myös vauvoja voi kuulemma vaihtaa lehmiin, jos joku pariskunta ei vaikka voi saaha lapsia. Toi tuntuu jo niin epätodelliselta, että se ihan naurattaa. Rikoksiinkaa ei sotketa mittää polliisia, vaan hyvitykseksi pittää taas pelata niillä lehemillä. 

Maasai-kylästä palatessa autossa kuulu tämmönen biisi ku Demarco- I love my life. Passaa kyllä viimepäivien fiilikseen paremmin ku mikkää! Tässä on vielä linkki siihen:

http://www.youtube.com/watch?v=uM7J6aEWlPM

Sunnuntai meni toipuessa nestehukasta. Oltiin se lauantai klo 10-17 liikenteessä, suurin osa ajasta auringossa hikkoillen eikä kehannu juua paljo vettä ettei tarvis mennä ettiin sopivaa pusikkoa, niin se vähän verotti seuraavana päivänä. Käytiin me Maijun kans puntilla, mutta se noin 2km paluumatka sieltä tuntu pisimmältä ikinä! Tuntuu että vieläki janottaa ihan hulluna koko ajan. Mutta kylläpä tää tästä! 

Toivottavasti ei nyt oo hirviän sekavaa tekstiä, ku ei nyt jaksa lukkee ennää läpi, ku pittää mennä nukkuun. Määpä kirjottelen joskus loppuviikosta taas! :)

-Amppe-