Eka kuukausi jo menny!

Meinasin laittaa jonku hymiön tuohon otsikon perrään, mutta emmää tienny mihin päin sen suun pitäs olla, niin en laittanu mittää. Menny ihan älyttömän noppeesti aika täällä, mikä on tavallaan ihan hyvä juttu, koska se meinaa että viihtyy. Toisaalta se ei vielä kauheen surullistakaa oo että kuukausi on täällä jo oltu, koska on kuitenki vielä koko helmi- ja maaliskuu ja vielä melekeen koko huhtikuuki aikaa nauttia! :) 

Viimesimmän kirjotuksen jälkeen on ollu mahatautia/ruokamyrkytystä/mitä lie pöpöä liikkeellä talossa. Maanantai-iltana syötiin fish&chipsiä ja seuraavana yönä alako vessoille olla käyttöä. Mää heräsin vähän ennen viittä, ku oli ihan hirviä olo. Kiva ku soi päässä toi "I love my life", minkä linkitin edelliseen postaukseen ja samalla oli niin paha olo että näin untaki, että oksensin pihalle melekeen jonku koiran päälle. Meitä oli seittemän emäntää koko tiistain kippeinä kaksinkerroin sohovilla ja sängyissä. Oksentelua ja/tai ripaskahommia. Muutenki täällä kiinteä kakka on harvinaisuudessaan hyvinki paljo iloa tuottava asia, mutta tuo oli jo ihan hc-hommaa. Mulla oli koko päivän semmonen olo että oksennan ihan just, mutta onneksi sain vältettyä. Mää ihan pelekään oksentamista, ku tuntuu että silimät pullahtaa sinne pönttöön, meinaa tukehtua ja nennää kirvelee ku se on täynnä evästä. Nam. Oisko joku halunnu että käsittelen vielä pikkusen tarkemmin tätä aihetta?

Keskiviikkona oli onneksi nestehukkaa lukuunottamatta ihan hyvä olo, niin pääs taas töihin. Ei siellä mittää ihimeellistä muistaakseni ollu, ku ei ollu yhtää synnytystäkää. Opin mää lääkärinkierrolla taas jottai uutta koko viikon, ku sen lääkisryhmän kans käyään kaikki tarkasti läpi ja se niitä ohjaava lääkäri selittää tosi hyvin niitä juttuja. Ens viikolla on sama ryhmä, mutta joku toinen lääkäri. Torstai ja perjantaiki oli aika rauhallisia, molempina päivinä oli yks synnytys. Lauantainaki olin töissä, ku jäi se tiistai välliin ja ens viikolla en pääse perjantaina, niin halusin nyt tehä lauantainki. Oli ihan kiva päivä, ku ei ollu muita opiskelijoita, niin sain kaikki nakit. Yhtää synnytystä ei ollu, mutta ei sekkää haitannu. :) Perjantaina mää pääsin taas "kiskaseen" sen vauvan pihalle. Se on kyllä joka kerta yhtä mieletön tunne ku saa sen vauvan saateltua maailmaan. Jos mää kyllästyn joskus ensihoitohommiin, niin vois hakkee opiskelleen kätilöksi. Ja sitte iskä saa hepulin ku ei vieläkää tuu tytöstä lääkäriä... :D 

Joku päivä sairaalan etupihalla napattu kuva.

Torstaina aamuraportilla porukka puhu swahiliksi taas jottai mistä me ei ymmärretty ku korkeintaan numeroita ja viikonpäiviä. Ylilääkäri kuitenki sitte tarttu mua käjestä kiinni ku oltiin löntystämässä osastolle päin, ja selitti sitte mistä ne puhu. Jollaki sairaalan työntekijällä oli tulossa häät lauantaina klo 18 ja tää tohtori sit sano, että meki ollaan Katrin kans erittäin tervetulleita. Noh, mehän mentiin lauantaina sinne tietämättä ees, että kuka menee naimisiin. :D Kyseltiin viisaammilta, mitä kannattaa ostaa lahjaksi ja Hanna sano, että perinteinen lahja on vaimolle kanga ja miehelle kauluspaita. Ne me sitte paketoitiin ja lahjan kans lompsittiin juhulapaikalle vähän ennen klo 18. Kyllähän me se arvattiin, ettei ne kemut suinkaan heti kuuelta ala, mutta meni siinä tunti ennen ku sinne alako tulla muita vieraita... :D Otettiin ootellessa kuvia ja ihimeltiin mihin on taas tullu työnnettyä tää iso ja laho pää... 

Kauniit oli koristelut!

Morsiusparin, kaason ja bestmanin estradi.

Joku seremoniamestari meijät toivotti kuitenki siinä tervetulleiksi ja sano että menkää istuun mihin vaan haluatte. Vihkiminen ja muut hommat oli vissiin alakanu jo joskus 12 aikaan, ja jossai välissä valokuvausta ympäri kaupunkia, mutta en tiiä mitä muuta niillä oli siinä päivän aikana ollu. Se yks tanskalainen tyttö, Emma tuli kans sinne häihin kolomen kaverin kans, niin meillä oli sitte oikeen mzungu-seurue samassa pöyässä. Oli siellä meijän lisäksi vielä kolme muuta. Mutta siellä oli siis satoja vieraita, villinä veikkauksena 500-600. Seiskan maissa alako valluun sitä porukkaa sinne. Saatiin semmoset nenäliinat, mihin oli painettu teksti. En ymmärtäny siitä muuta ku "Mungu", mikä tarkottaa Jumalaa, niin pääteltiin että siinä oli joku pätkä raamatusta tai jottai. 

Nokkaluutu

Tuota rättiä piti aina välillä huiskutella siinä ku porukkaa jammaili mussiikin tahissa sisälle. Oli kyllä hauska just tuo, että koko ajan popit täysillä ja porukka jammas ikään, kokoon ja sukupuoleen kattomatta. Meinas ihan posket krampata ku piti taas hymmyillä koko ajan! Kasin maissa tuli morsiuspari paikalle, neki jammaillen tietenki! Pitää tässä vaiheessa mainita, että mää tunnistin sen sulhasen! :D Muistan jutelleeni sen kans sairaalalla! Ois nimittäin ollu ihan kauhia jos ei ois kummankaa naama soittanu mittää kelloja, ja ois vaan miettiny että kumpihan nuista nyt pitäs tuntea/tietää... Sulhanen piti jotain puhetta siinä ja esitteli muutamia vieraita sillain yleisesti. Siellä oli semmonen kameramies, jonka kuvaamat jutut näky screeniltä ympäri juhlapaikkaa. Mehän ei yhtää ymmärretty mitä se sulhanen jutteli siellä, mutta sitten bongattiin sana "mzungu" ja katottiin että o-ou, tuo kameramies tullee kuvvaan meitä. Sitä hetkeä voi kuvailla vaan yhellä sanalla: awkward. Seuraavan kerran se tuli siinä vaiheessa ku oltiin saatu eka alkupala nokan alle. Siinä oli vuohenlihaa ja sen päälle kaajettiin liemi. En tiiä mitä osaa vuohesta se liha oli, mutta mulla oli yks pala niin sitkiä ettei sitä saanu hampailla rikki, niin piti nielasta se kokonaisena. Tuntuu että se on vieläki vasta matkalla mahalaukkuun. 

Meinas vähän tulla suorituspaineita ku syöt tätä kameran kuvatessa samalla...

Muita alkupaloja oli samosat (paikallinen kolmionmuotonen lihapiirakka, tosi hyvää!), lihavarras ja hedelmiä. Siinä oli kiva syyessä samalla seurailla mitä kaikkea ohojelmaa niillä siellä oli. Meni vähän eri kaavan mukaan ku Suomessa, ku heti alussa oli hääkakun syöttämistä, ja ne jako semmosia pikkukakkuja sukulaisille. Muut sai kakkua sitte pääruuan kans. Kakku oli kyllä tosi hieno, mutta kiikkerän näkönen. Eikä oikeestaan ees pelekästään näkönen, vaan se oli kiikkerä ja ylin osa (toi mikä ei ees näy kokonaan kuvassa) tippu maahan! Siihen kuitenki ilimesty jostai uus, matalampi kakku, joten hakuna matata. 

Hääkakkunen

Hääparille tuotiin myös jotku kaks käristettyä pässiä, joilla oli jottai rehuja suussa. Mielenkiintosen näkönen viritys. Hauskinta siinä oli se, ku ne kärräs sitä pässihässäkkää pirttiin, niin niien elukoitten niskat taipu sillain että näytti niinku ne ois nyökytelly...

Pässeillä jääny rehut vähän vaiheeseen...

Pääruoka haettiin seisovasta pöyästä, mutta sitä ei saanu ite annostella, vaan kokit/tarjoilijat lappasi kaikkea mahollista lautaselle. Kakkua myöten kaikki oli siinä lautasella, eikä jaksanu kyllä puoliakaa syyä. 

Pitäs lähtä näläkä.

Yhessä välissä kaikki kävi kippistelemässä morsiusparin kans jonossa, vähän niinku meillä päin on kuiva kättelykierros. Jossain välissä ihan vaan jammailemassa morsiusparin kans, sitten käytiin jakamassa lahajat porukoittain. Tietysti liikuttiin taas kokoajan jammaillen Me mentiin vahingossa väärään aikaan viemään lahajat, ku ei ymmärretty mittää muuta ku "hospitali" jostai välistä, niin aateltiin että mennään nyt, ettei vaan jää antamatta koko lahaja. Se oliki joku eri sairaala, ja St. Joseph Hospitalin vuoro tuli vasta myöhemmin. Mutta eipä se mittää. Sitte siinä oli jottai kangaan pyörittelyjä ja muita outoja perinteisiä juttuja, mitä ei kehattu ennää jäähä kattoon loppuun asti, ku kello oli jo yks ja kaheksalta piti herätä seuraavana aamuna. Mutta kaikenkaikkiaan oli kyllä tosi hauskat juhlat! Morsiusparilla oli hienot, valkoset, länsimaiset vaatteet ja näytti tosi hyvältä. Ihimiset oli laittautunu ja ilosella päällä, oli paljo tanssia ja ruokaa. Ihan niinku missä tahansa häissä! Voisin mennä toistekki. :)

En muista muistinko kaikkea oleellista selittää, mutta Katrin blogi löytyy osotteesta maailmanmittainenmatka.blogspot.com, niin käykää sieltä kattoon. Katri on varmaan muistanu Maasai-jutuistaki selittää paljo enemmän ku mää! :) 

Tännään, eli sunnuntaina oltiin Materunilla kahviretkellä ja vesiputouksella! Saaliina älyttömän hyvvää kahavia, mahtavia maisemia, virkistävä uinti vesiputtouksen alla ja hirviästi valokuvia! Sitä kahavia sai tilata talolle tuoreena jauhettuna tietylle päivälle, niin mää tilasin muutaman pussin tuliaisiksi. Ne toimitetaan talolle muutamaa päivää ennen ku lähetään kottiin, niin kotona saa keittä herkkukahavit. Oli niiiin paljo parempaa ku tavallinen suodatinkahvi! Ei tuntunu missää, vaikkei ollu maitua seassa niinku ylleesä. Sokeria vähän sekkaan, niin ai että oli herkkua! Semmonen Oscar-niminen heppu selitti ja näytti miten sitä tehhään, ja päästiin itekki osallistuun prosessiin. :)  

Oscar pittää meille kahvi-luentoa.

Netan kans kuoritaan kahvipavuista toista kuorta pois.

Kahvinjuonnin jäläkeen lähettiin patikoimaan vesiputtoukselle päin. Kateltiin maisemia ja koitettiin olla kompastumatta, ettei lennettäis jyrkännettä pitkin alas pöpelikköön. Sinne päästyä vejettiin lunch boxin sisällöt huiviin ja mentiin uimaan! Kuvia ois hirviästi, mutta tässä nyt pari.

Matkalla puttoukselle. Louis pönöttää taustalla.

Netan kans häröilyposetusta...

Kylymää vettä!

Minä, Netta ja Katri kyhjötetään putouksen takana ja suunnitellaan, että mihinhän tästä hyppäis...

Lauran ottama ihana kuva!

Tämmöstä tällä kertaa. Hieno viikko ollu taas! Huomenna alakaa viimenen viikko synnärillä, ja perjantaina lähetään heti aamusta Serengetiin ja Ngorongoroon safarille! Ei jaksais oottaa!!! 

-Amppe-