On niin hilijasta, että tekis mieli kilijasta.

Tuli tässä mieleen, että on tää Oulun murre kyllä ihan hirviän kuulosta, ja vielä hirviämmän näköstä tekstinä. Mutta ei kait se oo niin justiisa - näillä mennään. Täällä mennee mukavasti edelleen. Toi viime viikko meni taas ihan järettömän nopiaa. Ollu vaan häikkää netin kans, niin ei oo voinu kirjotella blogiin eikä paljo mihinkää muuallekkaa... Mutta hengissä siis ollaan, ja lähes täysissä sielun ja ruumiin voimissa! Töissä on ollu rauhallista ja viikonloppuki meni mukavasti kaupungissa. Ei ollu mittää retkiä tällä kertaa, niin oli kiva vaan ottaa rennosti. Perjantaina katottiin porukalla Suomi-Ruotsi-peliä, ja ai että siitä sai kuulla! Mentiin vielä Jonaksen ja Danielin kans suoraan puntille pelin jäläkeen, niin meinas lopussa jo alakaa naurattaa. Loppu se kuittailu kuitenki siinä vaiheessa, ku ne hävis Kanadalle, hah... Mutta joo, nyt oon melekeen jo päässy yli siitä.

Täällä on mahollista käyä tutustumassa myös muitten vapaaehtosten ja harjottelijoitten työpaikkoihin, niin käytiin sitte Netan kans tiistaina Mahabusussa ja torstaina Msamariassa. Ensimmäisenä mainittu on lastenvankila ja jälkimmäinen on katulapsikeskus. Oli tosi mielenkiintosia paikkoja!

Mahabusussa on tuo ruottalainen vahvistus Jonas vapaaehtosena. Myös Shaina on siellä aina mukana, koska kaikki lapset ei ossaa englantia, niin pittää olla joku tulukkaamassa. Jonas opettaa niille englantia, matikkaa, biologiaa, kemiaa, fysiikkaa tai mitä nyt sattu keksimään ja vähän senki mukkaan, mitä lapset toivoo. Sitten ne kattoo myös elokuvia ja pellaa jotaki jne. Se oli kyllä aika ankia paikka, ja ahas. Siellä luokkahuoneessa, missä ne esimerkiksi syö ja pittää oppitunteja oli hulluna savua ku mentiin sinne. Käytiin kurkkaan sinne luokan perällä olevaan keittiöön. Siellä oli ihan pimiää, ku siellä ei oo sähköjä. Siellä oli semmonen uuni tai joku missä ne piti tulta ja kypsenti ruuan, mutta siellä ei vissiin ollu piippua mistä se savu pääsis ulos, niin se meni suurimmaksi osaksi luokkaan ja pikkusen saatto mennä katonrajassa olevista pikkuräppänöistä  pihalle. Ne lapset siellä ainaki sillon kokkasi, vaikka on siellä pari mamaaki töissä. Ne mamat taitaa vaan istuskella toimistossa. Siellä on myös joku terveydenhoitaja tms töissä, mutta ei sekää esimerkiksi kenenkää haavoja hoida siellä. Meillä oli mukana kaikkia haavanhoitovermeitä, ku Jonas oli puhunu että siellä on joillaki isompiaki haavoja. Puhisteltiin sitte kaikilta haavat kellä oli ja laitettiin haavalappua sun muuta suojaksi. 

Siellä on nyt parikymmentä 10–17-vuotiasta lasta, jotka on vähän eri rikoksista sinne joutunu. Aika moni on varastamisen takia, mutta on siellä myös esimerkiksi raiskaajiaki. Ja on ainaki ollu semmosia jotka on jonku lapsen tappanu tai jotain, mutta nyt en tiiä oliko siellä semmosia. Suurin osa oli poikia, mutta oli muutama tyttöki. Tolleen lyhyen ajan perusteella ne vaikutti kyllä ihan mukavilta lapsilta, joista ei kyllä ihan heti uskois että ne ois elämässään mittää pahhaa teheny. Aluksi esittäydyttiin silleen että sanottiin ihan vaan nimi ja mistä ollaan. Ne halus kuitenki tietää vielä, että minkä ikäsiä ollaan, mitä tehhään Moshissa ja että onko meillä poikaystäviä..? Sitten ne kaikki esittäyty vielä vuorotellen, minkä jäläkeen päästiin sitten harjottelleen vähän enkkua ja muuta kivvaa. Jonas oli käyny niien kans aiemmin läpi bakteerijuttuja, niin niitä kiinnosti kauhiasti kaikki sairaudet ym. Ne sitte pääsi meitä grillaamaan, ku kerran oli kaks hoitoalan opiskelijaa paikalla. Pistelivät aika pahoja kysymyksiä tulemaan! Pikkusen meinas välillä usko loppua ku yrittää englanniksi selittää esimerkiksi, että miten kuukautisvuoto muodostuu, mistä aiheutuu esim. syöpä, tajuttomuus, päänsärky, kouristelu, ripuli, kehitysvammat ja näön heikkeneminen… Eli tuli kyllä viimesen päälle laijasta laitaan. Meillä oli karkkia mukana, niin heitettiin aina kysyjää happy sweetseillä, joten ehkä semisti kerjättiinki tuota. Mutta oli kyllä huippua huomata, että niitä ylipäänsä kiinnostaa uuet asiat ja ne uskaltaa kysyä. Kaikista parasta ois, jos ne kiinnostuis niin paljo jostain, että se motivois niitä opiskelemaan ja hankkiutumaan paremmille raiteille elämässä sitten ku pääsee vankilasta pois.

Torstaina sitten mentiin vuorostaan Msamarian katulapsikeskukseen kattoon, miltä näyttää Hannan työpaikka. Seki oli mielenkiintonen reissu. Aluksi siellä yks mama selitti meille, miten se paikka on saanu alkunsa, ja esitteli paikkoja. Siellä on tosi paljo kaikkea lahjotuksina saatua tavaraa, ja kaikki tällä hetkellä siellä asuvat lapset on saatu nyt kouluun just lahjotusten ansiosta. Päivällä siellä ei nyt mittää tapahu, niin mentiin sinne vielä vähäksi aikaa siinä vaiheessa, ku lapset alako tulla koulusta. Oli just satanu ja joka paikka oli mudassa, niin kaikki meni heti ekana pesseen kenkiä ja vaatteita, ja sen jäläkeen syömään. Sitten ne meni semmoseen luokkahuoneeseen höpöttään ja ainaki muka tekkeen läksyjä. Siellä on nyt kolmisenkymmentä lasta, monen ikäsiä, ja se porukka tietenki vaihtelee sen mukkaan, miten niitä lapsia löyetään kaduilta. Sitten osa karkaa tai pääsee muuttaan pois, ja osa on pitempään siellä, jos ei löydy parempaa paikkaa ja kotia ei oo tai sinne ei voi mennä. Siellä oli yks tosi symppis tyyppi, Robert, joka on ehkä 17–22-vuotias (siis se ei tiiä itekkää tarkkaan). Ihan huippu poitsu, ja osas puhua hyvin englantia. Sillon ku muut oli koulussa, niin siellä oli vaan siivoojan poika Joshua, n. 6v ja naapurista käymässä Anaya n. 4v. Joshua oli aika kauhukakara ja kiusas koiria koko ajan, mutta se Anayan mää oisin voinu ottaa heti mukkaan kotia, ku se oli niiiiin söpö! Semmonen lyhyt rastamainen tukka, ruskiat nappisilimät ja niin kaunis hymy että huh! Aivan ylisulonen pentu! Aluksi se muka vähän ujosteli, mutta kohta se kuitenki istu sylissä tyytyväisenä.

Rakennus, jossa on esim. poikien huoneet, leikkihuone ja kirjastohuone.

Vasemmalla on vaaleenpunanen rakennus, jossa luokkahuone ja tyttöjen huone, eka oranssi vasemmalta on kanala, toi keltanen hökkeli on keittiö ja oikeessa reunassa vessat.

Satteen jäläkeen oli vähän mutasempi piha... Lapset meni suoraan pyykille koulusta tultua.

Robert

Joshua ja Anaya

Anaya Netan ja Hannan välissä. Kaikilla samallain jalat ristissä! :D

Mutta muttaahan se vaan on!

Viikonloppuna ei ollu mittää ihimeempiä. Ihan vaan riekuttiin kylillä, hengailtiin talolla, käytiin puntilla ja otettiin altaalla aurinkoa. Pitkästä aikaa on ollu nyt kuumia päiviä eikä oo kauhiasti sajellu, niin pittää nyt koittaa muka saaha vähän väriä. Meillä on nyt meleko tyhjää ja hilijasta talossa, ku perjantaina lähti kolme tyttöä Sansibarille, lauantaina kaks lähti kottiin ja sunnuntainaki vielä kaks. Netta tuli eilen onneksi takasi Sansilta, mutta siis kuus asukkia meni kottiin asti… Maiju ja Sarppaki lähti, byäääh! Onneks niitä kuitenki näkkee sitte kesällä! Ainaki Särkänniemi-päivä aiotaan pittää jossai vaiheessa! :)

Tää viikko mennee muuten normikaavalla, mutta punttireissut jää loppuviikosta välliin ja muutenki pittää ottaa rennommin… Täällä on toi Kilimanjaro Marathon –tapahtuma, niin aattelin juosta siellä puolimaratonin, ellen oo missää p*skataudissa. Onneksi tarvii ilimottautua vasta perjantaina tai lauantaina, niin pystyy vielä skippaamaan jos onki kippeenä. Mulle se maksaa 60 dollaria (n. 45 euroa), kun taas paikallisille osallistuminen maksaa hikiset 4000 Tsh, eli noin 2 euroa! ”Pieni” mzungu-lisä, mutta kerranhan se kirpasee. Ja ku kerran täällä ollaan ja sattuu tommonen tapahtuma olemaan vieressä, niin pittäähän se koittaa miten jalaka nousee. Se on kivasti eka puolikas (10,x km) tasasentappavaa loivaa ylämäkiä kilin suuntaan, ja sammaa reittiä sitte alas takasi lähtöruutuun. Aattelin kyllä koittaa hölökytellä sillain ihan sievästi. Tavote on, että pääsee omin jaloin maaliin, eli en ees yritä mittää aikaa. Netissä oli, että olikohan 2200:lle ensimmäiselle maaliintulijalle luvassa mitalit ja t-paijat, niin siihen mää voisin pyrkiä. ; )

Näyttää vähän siltä, että tuli ekkaa kertaa tämmönen inhimillisen pitunen teksti! Kuvia nyt ei oo ku Msamariasta, ku Mahabusussa ei saanu kuvata, ja muuten ei oo ollu mittää erikoista kuvattavvaa... 

Toivottavasti netti alakais toimiin nyt vähän paremmin! Täällä kävi joku korjaajatyyppi sanomassa että meijän nettipurkki tekkee kuolemaa. Jospa Louis ostais uuen, niin saahaan taas iltasin olla epäsosiaalisia ja kököttää kaikki omien läppäreijen ääressä..! Mutta JOS netti toimii sunnuntaina, niin kirjottelen tänne, että sainko juostua! :) Jos ei kuulu mittää, niin joko netti ei toimi tai sitte vetelen viimesiä tuolla maratonreitin varrella... 

Ambuske