Harjottelun alkufiiliksiä

Jaahas. Taas on menny muutama päivä, niin voi taas jottai lätistä tänne. En oo vissiin ottanu nyt kuvia pahemmin, niin tää on vaan tämmöstä höpötystä iliman mittää jänniä visuaalisia ärsykkeitä. Mutta nyt mää rupian taas kantaan enemmän tuota kameraa mukana ja koitan muistaa käyttääkki sitä, niin seuraavaan päivitykseen tullee sitte jotaki kattelemistaki. Muistais vielä mitä on tapahtunu lauantain jälkeen...

Sunnuntaina oli vappaa höntsäilypäivä. Aamulla käytiin Maijun kans tunnin lenkki käppäilemässä, minkä jäläkeen suihkut, aamupalat ja pihalle. Mää jo luulin, että säästyin koko ekan viikon palamatta, mutta eheeei nyt sentään! Tietenki oltiin pahimpaan aikaan eli aamupäivällä auringossa swahilia pänttäämässä ja muuten vaan istuskelemassa, niin mulla palo niska ja pikkusen olokapäät, nii ja jalakapöytä. Sitte lähettiin lounaan jälkeen vielä puntille kävelemällä ja sen jälkeen köllötettiin ehkä tunnin verran altaalla, niin olin sen jäläkeen semmonen pinkihkö. Määhän käytän koko ajan suojakerrointa 50+, mutta ku mikkää ei riitä ku on tämmönen albiino-apina. Sitte mua kaunistaa ihanasti nuo paukamat mitä tulee ku sääsket kiusaa mua. Niitä kutittaa ihan sikana sillon tuoreena, ja on semmoset ehkä oranssit mahtavat möykyt siinä pistopaikan ympärillä. Sitten ne pienenee pikkuhiljaa ja vaihtaa väriä silleen, että lopulta ne on violetit. Kaikki kattoo että mikähän rutto tuollaki mzungulla on...

Maanantaina oli sitte eka päivä töissä. Täällä oli maanantai ja tiistai jotain pyhäpäiviä. Maanantaina tais olla Zanzibarin itsenäisyyspäivä tai jotain sinne päin, ja tiistaina oli joku muslimien juttu. Ton jälkimmäisen ajankohta saatiin tietoon vasta sunnuntaina, ku se nyt jotenki riippu jostain kuun asennosta tai jottai... Joku imami kattoo jossaki että millon se kuu on jossaki asennossa, ja sitte se pyhäpäivän ajankohta ilmotettaan kaikille. :D Nuin selkeesti meki se ymmärrettiin. Mutta me ei Katrin kans pietty pyhiä, vaan oltiin reippaana työharjottelussa! Ensin ootettiin puoltoista tuntia, että ylilääkäri tulee paikalle, ku siltä piti kysyä mille osastolle me nyt sitte mennään. Lopulta sitte päästiin sen puheille muutaman muun harjottelijan kanssa, niin se laitto mut synnärille ja Katrin naisten ja miesten osastoille. Ollaan eka kuukausi nuissa, sit vaihetaan päittäin, ja viimenen kuukausi ollaan lasten puolella.

Oon siis ollu siellä synnärillä nyt kolome päivää, kuuen tunnin päiviä tehään klo 8-14. Yhtää synnytystä ei oo vielä tullu, mutta jotain muuta jännää kyllä. Tosi pieniä vauvoja, yks kuollu vauva/sikiö ja hirviän abskessin (märkäpesäkkeen) tyhjennys yhen emännän tissistä. Niin, ja lieviä sopeutumisvaikeuksia hidastemposuuden, epäjärjestyksen ja aseptiikan puutteen takia...

Siellä synnärillä on kaks huonetta, joissa on toisessa pian synnyttävät ja toisessa synnyttäneet vauvojensa kans. Sitten on kanslia, jossa tehhään monesti myös toimenpiteitä ja lääkäri ottaa siinä myös potilaita vastaan. Sitten on synnytyssali, jossa on kolome petiä. "Salin" kylessä on myös vessa. Tiistaiaamuna yks hoitaja/kätilö sano vaan mulle että "come, see" ja menin sitte perässä sinne synnytyssalin vessaan, niin sieltä ne kankaan mutkasta otti sen kuolleen vauvan, tai sikiö se ennemminki oli. Yritin kysyä, kuin pitkällä se raskaus oli ollu jne, mutta ei ne osannu niin hyvin englantia että ois osannu selittää, niin en sitte tiiä siitä mittää sen tarkemmin. Oli vaan jännä.

Vauvat tuntuu tosiaan olevan tosi pikkusia. Ne pötköttelee äitien vieressä, eikä oo mittää sänkyjä niille erikseen. Sitten jos on jotenki huonokuntonen vauva, tai äiti ei jaksa vielä huolehtia, niin ne on siellä kanslian keskoskaapissa köllöttelemässä. Siellä siis on keskoskaappi!

Tännään oli sitte semmonen kiva "pikkunen" abskessi yhellä naisella boobsissa. Se sen tissi oli ihan valtava, ja oli meleko mielenkiintosen näköstä ku ne alko sitä tyhjentämmään. Se ois pitäny tehä leikkaussalissa, mutta sinne ei jostai syystä päässy, niin se tehtiin synnytyssalissa. Siellä oli pienessä tilassa melkeen 20 henkee kyyläämässä. Oli ehkä 8 paikallista lääkisopiskelijaa, 4 paikallista hoitsuopiskelijaa, minä ja kaks tanskalaista opiskelijaa ja sitten kaks lääkäriä (+ potilas). Ensin kaikki kuikuili kilipaa, että näki mitä siellä tapahtuu, ku oli vähän pieni tila. Mutta kyllä siinä sitten alko tulla väljempää, ku se operaatio alko. Ne teki eka yhen viillon, mistä alko lorottaan sitä tulehusnestettä ja klönttejä, ja sitten ne kaiveli vähän sormilla lissää tavaraa, teki toisen viillon ja taas kaivo. Siinä vaiheessa oli lähteny puolet opiskelijoista elpymään... Vissiin teki vähän pahhaa. :D Seki oli vaan jännä.

Aseptiikasta kuullut kauhutarinat pittää täysin paikkaansa. Yks hoitaja laitto tippaa sektioon menevälle mammalle. Se ei osunu ekalla kerralla, niin se laitto sen saman kanyylin sängyn reunalle oottelemaan uutta yritystä. Kanyyli tipahti lattialle, niin se nosti sen takasi sängylle. Mää kävin jo aiemmin hakkeen uuen kanyylin valmiiksi, että annan sen sille sitte ku se on katellu uuen pistopaikan. Mietin siinä itekseen, että elä nyt ainakaa käytä sitä lattialla käynyttä kanyylia, niin sitte katoin siinä haavi auki, ku se sitte kuitenki käytti sitä paskasta kanyylia!! Eiiiih. Joka päivä toivoo vaan enemmän ja enemmän, ettei sairastu täällä niin pahasti että joutuis sairaalaan! Hyi hitto. Se ei ollu jännä.

On täällä kaikkia muitaki outouksia, niinku just se, että kaikki tapahtuu myös sairaalassa hitaasti. Ihan niinku ois jossai hiastetussa filimissä. Sitten kaikki paikat on sekasi hetken päästä, vaikka vuoron alussa siivotaan. Laatikoissa on kaikki sekasi mitä missäki, kaapissa ei oo ku joko vihreitä tai keltasia kanyyleja ja niitä haetaan lisää jostai mystisestä käsilaukusta, jota säilytettään kaapissa henkilökunnan omien käsilaukkujen kans. En tiiä kenen se laukku on, kuka sinne hommaa lisää tarvikkeita, mutta on toooosi näppärä. Ja jännä.

Mutta nyt on ihan tarpeeksi stooria taas vähäksi aikaa! Ens kerralla taas kuvia, I promise!

Nyt nukkumaan! Lala salama!