Harjottelua, tanssia, markkinat ja jottai muuta jänskää

Eka viikko harjottelussa lusittu. Saldona kaks synnytystä ja paljo ihmetyksen aiheita. Onstä oltu jännän äärellä taas.

Kobe (kilppari) päikkäreillä pusikossa.

Torstai ja perjantai oli ihan hyviä päiviä töissä. Olin lääkärinkierroilla mukana, seurailin tutkimuksia ja ne pari synnnytystäki pääsin näkeen, ja jotain toivottavasti oppinukki, vaikkei vielä paljoo oo päässy ite tekkeen. Molemmat vauvat oli tyttöjä, mutta muuta yhteistä niissä ei juurikaa ollu. Eka synnytys oli pitkä ja äiti oli tosi kippee. Sillä oli raskausviikkoja 34, eli reippaasti etuajassa synty se vauva. Täällä ei käytetä mittää kipulääkitystä, niin on pikkusen tympiä kattoa ku ne äipät siellä koittaa vaan kestää ja kiemurtellee sängyllä. Oon joutessani käyny välillä hieroon selkää, jos se vaikka ees vähän auttais. Tuntuu pöljältä vaan seisoa vieressä, että voi voi. Siinä ekassa synnytyksessä torstaina ihmettelin vähän, että eikö niitä kamppeita vois alkaa jo keräillä valmiiksi kaapista siihen lähelle, ku tiesi että kohta alkaa emäntä ponnistelleen. Noh, sittenpä löyty tansanialaisiltaki nopiammat liikkeet ku päätä alko jo näkyä, eikä ollu kamppeita kaivettu esille eikä muutenkaa paljo valmistauduttu… Se synnyttäjä oli siinä vaiheessa jo niin väsyny, ettei meinannu jaksaa ponnistaa, ja ku vauva ei mahtunu tulemaan, niin kätilö teki sit episiotomian. No sieltä sit tupsahti pienikokonen, huonokuntonen, lötkö vauva vihiriästä lapsiveestä. Se hengitti ite, mutta meleko harvakseltaan, niin lääkäri vei sen toiseen huoneeseen ("kansliaan"), missä on imu ja happivehkeet. Se siinä virvotteli vauvaa, ja mää hain sille ambun millä avustaa hengitystä. Se ambu vaan oli pikkusen kytysempi ku mitä ite on rapistellu. Se oli meleko likanen, siinä ei ollu varaajapussia ja siihen ei laitettu ees happiletkua kiinni. Tai siis määhän laitoin siihen sen hapen kiinni, mutta kohta se irrotettiin ja laitettiinki happiviiksiin. Vähän siinä olin taas niinku öö aapisen laijalla että tämmöstä hommaa joo… Neki happiviikset on monikäyttöset, ihan keltaset koppurat, jotka vaan puhistettaan aina potilaiden välissä. Se virvotteluki oli ronskin näköstä, mutta en nyt sanallisesti sitä ossaa kauheen hyvin demonstroija. Mulla oli siinä työvuoro loppumassa ja kyyti ootti kohta pihalla, niin kysyin siinä sitte lääkäriltä, että mitä ne aikoo tehä jos vauva ei ala hengittää paremmin, niin se sano että siirretään KCMC-sairaalaan, eli täällä Moshissa olevaan parempaan sairaalaan. Nyt jälkeenpäin aateltuna se ois kyllä pitäny lähettää sinne heti, koska välillä se vaan jätettiin sinne köllöttään, ja lääkäri meni kattoon toista synnyttäjää, jolla oli pre-eklampsiaa siinä hoijettu ja ootettiin että sillä alakais syntyä se beibi sieltä pikkuhiljaa. Kyssyin sitte seuraavana päivänä, että miten sille vauvalle kävi, niin se oli kuollu matkalla sinne toiseen sairaalaan. Että semmonen eka synnytys. Mää jo aattelin että mulla on joku huono karma, ku ykskää potilas niistä ehkä viiestiä joita oon ollu elvyttämässä, ei oo selevinny, ja nyt vauvatki kuolee… Onneks perjantaina meni kuitenki niinku oppikirjasta se toinen synnytys minkä näin. 

Perjantain vuoron aikana synty kaks vauvaa. Ekan missasin, ku olin lääkärinkierrolla mukana, enkä tienny että ois tilanne päällä siellä synnytyssalissa. Se vauva oli ollu vielä huonommassa kunnossa ku se torstain vauva. Tää oli syntyny elottomana, ja sitä oli elvytetty 15 minnuuttia, minkä jäläkeen sille oli tullu spontaani hengitys ja se ainaki vuoron lopussaki vielä voi ihan hyvin. Ehkä vaan hyvä etten ollu paikalla pahan karmani kans. :D Toinen synnytys oli nopia ja meni tosi hyvin, iliman mittää ongelmia. Vauva oli hyvävointinen, äiti voi hyvin, käveli ite salista synnyttäneiden osastolle ja vauva tuotiin perässä sinne viereen pötköttään. Hassua, ku synnyttäjän paperit on jossai ties missä synnytyksen ajan ja mittää ei mihinkää kirjata. Ei esim. että mitä lääkkeitä on annettu, mitä nesteitä on tiputettu ja minkä verran, missä vaiheessa on minkäki verran auki, millon on menny lapsiveet, minkälaisia verenpaineita on mitattu, vauvan syntymäaika jne… Vauvan mittojakaa ei kukkaa tiiä, ku ei tuolla näköjään pahemmin mittailla ja punnita vastasyntyneitä. Synnyttäjän tutkimus mennee silleen, että ensin katotaan silmäluomien alta, kielestä ja kämmenistä, että onko anemian merkkejä, sitten katotaan onko jaloissa turvotusta, mitataan verenpaine, palpoidaan maha, kuunnellaan vauvan sydänäänet sillä vanhanaikasella tötteröllä ja sitten kokkeillaan kuin paljo kohdunsuu on auki. Normaalisti menee tässä järjestyksessä, mutta monet hyppää suoraan tonne mahan palpointiin ja jättää nuo ekat tekemättä. Outoa ku ite on tottunu, että joka pierasu pittää kirjata, ja että kaikki maaliman vitaalit mitataan potilaalta, vaikka tietenki havainnoidaan silimilläki tosi paljo. Täällä ei näköjään oo niin justiisa.

Mää oon miettiny, että jos ite pyöris hikisenä ja tuskissaan siellä ”salissa”, niin kirroilis varmaan ihan sikana koko ajan. Mutta nää kuulostaa ennemminki rukkoilevan, tai sitte vaan jotaki höpöttää, kiljuu, mumisee tai jotain. Mutta ainaki tuota rukkoilua ne kuulostaa harrastavan siellä. Tuli mieleen joku mikä lie etiikan kurssi torstaina, ku se yks äiti kysy että voisinko mää rukkoilla sen puolesta. Väiteltiin koulussa joskus paljoki, että tarviiko rukkoilla jos ei halua. Mää sannoin sillon, että jos se potilaan oloa helepottaa, niin voinstä mä senki tehä… Nyt sitte ku se tilanne yhtäkkiä tuli etteen, niin mää vähän jäävyin, enkä osannu sanoa ku että ”hmm, sure”. :D Se ois halunnu, että rukoilisin ääneen vaikka omalla äidinkielellä, mutta mää sitte vaan jotaki sannoin, että voin mää sen puolesta rukoilla, mutten osaa ääneen rukoilla. Tai jotain semmosta mää sille selitin ja pääsin luistaan siitä tilanteesta. Oishan siinä voinu suomeksi jottai höpöttäää tai jonku isä meidän-rukouksen luikauttaa, mutta pää löi tyhyjää sillä hetkellä… Mutta joo, ehkä mää ens kerralla ossaan jotaki järkevämpää sanoa tai tehä. 

Sairaalalta ei oo kuvia, ku nyt to ja pe ku oli kamera mukana, niin oliki sitte häppeninkiä. Ehkä ens viikolla saa otettua muutaman kuvan ainaki tiloista ja laitteista. 

Perjantaina me oltiin tulossa Akramin (meijän kuski) kyyillä töistä talolle, niin ne rupes Beatricen (myöski tvl:n työntekijä) kans katteleen että mistä kuuluu suhinaa. No tietenki se tuli renkaasta. Siinä sitte pysähyttiin tien laitaan ja joku random-tyyppi tuli auttaan Akramia renkaanvaihossa. Me tietenki Katrin, Maijun ja Sarpan kans vaan naurettiin ja otettiin kuvia. Meillä oli Katrin kans vielä smurffit päällä, ku ei ollu paikkaa missä vaihtaa ryysyjä sairaalalla, niin meinas vähän ihimiset kyylätä. 

Random-heppu ja Akram. 

Eipähän lähteny auto valumaan alamäkkeen kesken operaation...

Räpsin mää välillä muka ohikulkijoistaki kuvia. 

Neljän maissa tuli talolle semmonen tanssiryhmä, Kilimanjaro Wizard Arts Group. Ne tuli semmosella pakulla ja poppi soi täysillä ku ne ajeli tuohon pihaan. Siinä ne kanto rummut ja muut nurtsille, vaihto vaatteet, teki naamaan maalaukset ja päästiin alottaan ”tanssitunti”. Oli kyllä ihan älyttömän hauskaa! Eka ne siis esitti sillä ryhmällä sen tanssin mikä me sitte porukalla harjoteltiin. Ei ihan yhtä letkeitä lanteita ja hyvää rytmitajua löytyny meistä vaaleemmista yksilöistä, mutta ihan hyvä hiki tuli pintaan ja hymmyilytti koko ajan! Niien reeneihin saa kuulemma osallistua, mutta itellä tuskin tulee lähettyä, vaikka oliki kivvaa tanssia ja oli mukavia tyyppejä. Ai niin, niillä oli semmonen aika iso käärmekki mukana! Mää en kehannu ottaa sitä silleen kaulan ympärille luikerteleen, mutta kävin mää sitä ”silittämässä”. Oli aika ällö. Illalla mentiin sitte taas sinne Glacieriin, missä oltiin viime viikollaki. Oli kyllä mukavaa taas, ja mentiin sieltä vielä La Ligaan, joka on semmonen yökerho. Tulipahan seki nähtyä. Oli mukava paikka seki, ja tuli tanssittuaki, ku kuulu paljo kivoja biisejä!

Tänään lähettiin aamupäivällä Kiboriloniin. Siellä on keskiviikkosin ja lauantaisin markkinat, niin siellä on teiden varsilla pikkukojuja, joissa myyään esim. kangoja, vaatteita, kenkiä, hedelmiä ja vihanneksia. Siellä oli paljo väkiä, mutta ei kyllä valakosia näkyny juuri yhtää. Mää lähin vähän rohkiasti nyt polvet paljaana, mutta olokapäät peitettynä sinne, ku kuulin, että riittää että on vaan jompikumpi peitettynä. Eikä mua siellä kivitetty tai poltettu roviolla. Siellä kyllä meinas kärventyä jo ihan vaan auringossa, ku oli niin lämmin päivä. Mulla tarttu mukkaan yks kanga semmosen aivan ihanan rempseen, nauravaisen mummon kojusta. Se oli niin sympaattinen emäntä, että oisin voinu ihan pelkästään sen takia ostaa siltä jotain! Mutta löysin semmosen tosi ihanan kangan, mistä aattelin teettää hameen Unique Batikissa. Sitte ostin semmoset muoviset läppöset yheltä vähän hillitymmältä emännältä. Mulla oli vaan semmoset nahkaset maasai-sandaalit, niin halusin tuommoset muovisetki lisäksi. Vois mennä toistekki käymään siellä vaikka ihan muuten vaan käppäileen, vaikkei mittää tarviskaa. Oishan siellä kauhiasti niitä kaikkia ihania kangoja, mistä vois tehä vaikka mitä jos vaan ossais.

Tässä on se ihana mummo ja sen kangat.

Joku vihanneskoju.

Komiat on kottikärryt.

Täältä on kaks porukkaa safareilla, niin meitä on vaan 7 nyt talolla, ja Jenni kohta lähtee lentokentälle, niin sitte on ennää 6. Kaikki oltiin menossa ulos syömään, niin mamoille sanottiin, ettei tartte tehä ruokaa kellekkää, ja ne pääsi aikasin kotia. Mentiin sitte Katrin, Maijun, Sarpan ja Netan kans tuohon vähän matkan päähän ravintolaan. Mulla oli teheny mieli pizzaa monta päivää, niin nyt mää sitte sain vihdoinki sitä pizzaa, ja oli tosi hyvvää! Eikä näköjään menny ees maha sekasi. Ennen ravintolaan lähtöä alako sattaa vettä ihan kaatamalla ja oli vähän ukkonenki, tuuli ihan hulluna ja sähköt meni poikki. Päästiin kuitenki lähteen valosan aikaan sinne ravintolaan, niin ei tarvinnu pirssillä ajella. Takasi tultiin sitte taksilla, ku oli jo pimiä, eikä oo turvallista kävellä vaikka ois kuin lyhyt matka. 

Tiistaina ostettiin Maijun kans ne salikortit, niin saa vähän muka reippailtua välillä. Tässä on pari kuvvaa sieltä. Huomenna mennään taas, ja uusin asukas Netta lähtee kans mukkaan! 

Ei yhtää houkuttele tuo uima-allas reenin aikana... 

Vielä yltää sitomaan ite kengännauhat.

En tiiä jäikö jottai tosi olennaista höpisemättä, mutta ohan tässä nyt jonkulaiset iltasadut. Ens viikolla sitten taas lissää epämäärästä stoorintynkää luvassa. 

-Ampsu-