Mää en kestä ku täällä on niin kivvaa!

Noin. Tuo otsikko kertoo kaiken. Mää viihyn täällä ihan liian hyvin. Aika menee liian noppeesti. Nyt alako neljäs viikko Moshissa, ja kolomas viikko harjottelussa. Apua. Ennää 12 viikkoa aikaa nauttia tästä lämmöstä, ympäristöstä ja ihimisistä. Toisaalta tää on ihan ihimepaikka, ihan jo sen takia ku täällä näyttää tottuvan melekeen mihin vaan --> pienet muurahaiset ja muut ötökät lautasella tai juomalasissa, isommat muurahaiset vessan seinillä ja lattialla, liskot ympäri taloa millon missäki, likaset jalat ja vaatteet 24/7, aina lenkillä tai kaupungilla pyöriessä on nokka ja silimät täynnä pölyä, ihimiset moikkailee missä vaan ja millon vaan, eikä muutenkaa oo minkäällaista kynnystä lähestyä, lapset vilkuttelee ku mzungut menee ohi.. Tuossa vaan muutama esimerkki. Ykski kerta puntille mennessä tuli porukka koululaisia vastaan, noin eka-tokaluokkalaisia. Katottiin Maijun kans että tuo yks poika kyllä kipittää päättäväisesti meitä kohti, niin se tuli ja tarttu mua käjestä kiinni ja lähti meijän kans käveleen sinne suuntaan mistä se oli tulossa. :D Täällä monet lapsetki ossaa aika hyvin enkkua, ku kouluissa opetus on englanniksi, niin mää siinä kyselin siltä että mitä kuuluu ja mihin se on menossa. Sitte sannoin, että pitäsköhän sen lähtä niien kavereitten kans sammaa matkaa, niin ei tartte yksin kävellä kottiin. Sitte se vaan lähti takasi sinne päin mihin se alunperinki oli menossa. Aika hämmentävää, mutta niin sulosta ja hauskaa samalla. :) Muutenki täällä on saanu tottua siihen, ettei kaikilla tarvi olla metrin verran joka suuntaan omaa reviiriä, vaan ihimiset koskettelee toisiaan ohimennen, ja saattaa just ottaa vaikka käjestä kiinni tuollaki harjottelupaikassa. Niinku tässä joku päivä yks naislääkäri otti mut kainaloon ja kysy "Miamia, how are you?", ja sitte se silitti mun hiuksia ja kyseli niistä jottai. Se sannoo mua Miamiaksi, ku Anna-Miina ei oikeen näyttäny sopivan sen suuhun. :D Mietin vaan tossa, että toivottavasti se miamia ei tarkota swahiliksi mittää... Sitte viimesenä päivänä se varmaan kertoo mulle, että se tarkottaa jotaki urpoa tai muuta yhtä imartelevaa. :D 

Harjottelussa meni torstai ja perjantai ihan kivasti. Torstaina ei ollu yhtää synnytystä, mutta muuten oli ihan mielenkiintonen päivä, ku olin lääkärinkierrolla mukana ja seurailin tutkimuksia ja höpöttelin lääkäreijen ja niien paikallisten lääkisopiskelijoitten kans. Ne oli kyllä kivaa porukkaa. Loppuviikosta niien kans tuli juteltua muutenki enemmän, ja perjantaina varsinki ehti porista vaikka mitä parin pojan kans, ku ooteltiin siinä että yks äippä alakaa synnyttää. Kerroin kaikkia mahollista ensihoitoon liittyvää ja muutenki jotain suomalaisesta terveydenhuollosta. Sitten pääsin pätemään tipanlaitossa, ku parille äiskälle piti laittaa tippa eikä ne lääkispojat osannu kyllä yhtää... Ne ei kuulemma reenaa sitä yhtää koulussa, vaan suoraan mennee potilaita tökkimään. Siltä se kyllä näyttiki. Noh, sainpahan yhen tipan laittaa siinä, ja onnistuki hyvin vaikka oon viimeks joskus syksyllä kanyloinu harjottelussa. Toisen halus lääkäri laittaa, ku se samalla kertas että mitä siinä pittää tehä. Oiskohan senki voinu käyä vähän aikasemmin läpi... Perjantaina pääsin myös avustaan synnytyksessä ekkaa kertaa. Kätilö oli kaverina, mikä oli kyllä hyvä, ku mää en uskaltanu kauhian lujasti vettää sitä beibiä, niin annoin sen kätilön hoitaa sen osuuden... Jatkoin siitä sitte etteenpäin ja "synnytin" ne jälkeiset sen kätilön avustuksella. Oli ihan hyvä kokemus. Perjantaina sillä lääkisryhmällä oli viimenen päivä mun kans yhtäaikaa synnärillä, ku ne on nyt kaks viikkoa toisessa sairaalassa ja tulee sitte takasi synnärille ku oon jo vaihtanu toiselle osastolle. Otettiin sitte ryhmäkuva, vaihettiin yhteystietoja ja sain sen kuvan sitte facebookissa yheltä tyypiltä. 

Lääkisopiskelijat ja yks valakonen punapää.

Tännään tuliki niitä vauvoja ihan liukuhihnalta: kuus normisti ja yks sektiolla! Ja mää avustin niistä kolomessa! Oli ihan mahtavaa! Siellä oli töissä yks tosi kiva kätilö, joka monesti selittää kaikkia juttuja ihan kysymättäki. Aamulla ku menin sinne, niin siellä oli kaks synnyttäjää. Se kätilö kysy, että haluanko kokeilla paljo niillä on kohdunsuut auki, ja määhän tietenki halusin kokeilla ossaanko ja oonko älynny yhtää miten se pittää tehä. Ihan kivasti se meni, mutta aika hankalaa se ainaki nyt ekoilla kerroilla oli. Siinä sitte alko ne kaks kohta synnyttää yhtä aikaa. Katoin toisen niistä synnytyksistä, ja se näytti aika pahalta... Se vauva ei meinannu taas tulla sieltä, niin piti tehä episiotomia ja ku täällä ei oo mittää imukuppihommia tms, niin ne aina käsillä painaa ylämahasta vähän vauhtia sille vauvalle. Yks kätilö kiipes lopulta sinne synnyttäjän pääpuoleen sängylle ja paino koko painolla sitä ylämahaa, että se vauva syntys. Aika raa'an näköstä hommaa. Sitte ne hulluna huusi sille synnyttäjälle ja läiski sitä. Voi kyllä olla pikkusen hankala ponnistaa ku yks emäntä painaa täysillä jostai siitä pallean päältä. Huh. Onneks ne loput synnytykset oli helpompia. Päivän kolomas synnytys oli alakamassa, niin se kiva kätilö sano, että mää sitte otan sen vauvan vastaan. Mää vaan olin että jee, iliman muuta! En ehtiny ees laittaa sitä "teurastajaessua" päälle, ku se äiskä oli jo ponnistamassa. Äkkiä vaan steriilit hanskat kätteen ja hommiin. Sitte se kätilö kehu että meni tosi hyvin ja että musta tullee vielä hyvä kätilö! :D Sitte se laitto mut vielä seuraavaanki synnytykseen, mitä oli alunperin tekemässä yks toinen kätilö. Seki meni kivasti ja noppeesti. Sitte siinä välissä yks lääkäri käski yhen tanskalaisen opiskelijan, Emman siihen kätilöimään ku päivän viies vauva synty, ja mulle tuli sitte vielä se viimenen synnytys just ennen työvuoron loppua. Ihan huippu päivä, ei voi muuta sanoa. 

Nonni, siinäpä oli taas harjottelukuulumisia. Viikonloppuna oli tosiaan grillibileet, Maasai-retki ja sitte ihan vaan rentoa oleilua. Perjantaina saunottiin tuossa meijän pihasaunassa. Meinas eka savuttaa, mutta lopulta se oli kyllä ihan niinku suomalainen puusauna. Oli kivvaa. Oltiin Katrin ja Netan kans jäähyllä terassilla ja räkätettiin, ku punda (Terttu-Marjatta) oli aitauksessa vappaana vuohen kans... Punda sai jonku hepulin ja alako jahtaan sitä vuohta, ja välillä se jahtas kukkoja ja vuohi pääsi levähtään. Koiratki meinas tulla hulluksi ku ne seuras sitä kirmaamista. Lopussa kukot meni kanalaan piiloon ja aasi alako taas jahtaan vuohta, ja ku sillä vuohella oli vielä se "hirttoköysi" kaulassa, ku se on ollu kiinni aidassa, niin aasi aina astu siihen narun päälle ku se roikku siellä perässä ja vuohi vaan määki häjissään ja me vaan kiljuttiin ja naurettiin yhtäaikaa... :D Andrew meni sitte lopulta sinne aitaukseen ja nakkas aasia jollai mötykällä, niin se sai sitte otettua vuohen kiinni jäämättä pundan jalkoihin, ja toi vuohi-rukan aidan ulkopuolelle. Ei oo silläkää elukalla heleppoa.

Myös grillibileet piettiin. Louis paisto possua, kannaa ja vuohta, ja mamat oli teheny chapateja, guacamolea ja perunasallaattia. Tuo grillivuohi ei ollu siis kuitenkaa se sama mitä punda jahtasi hetkeä aikasemmin. :P Oli kyllä hyvvää ruokaa ja rento meininki. Tässä on vähän kuvia grillihommista. 

Yövartija Babu ja grillimaisteri Louis

Maiju, mää, Katri, Netta ja Sarianne

Koko porukka evväijen kimpussa

Ananasrinksu

Maasai-retkestä ois miljoona kuvvaa, mutta laitan vaan muutaman. Mentiin autolla lähimpänä kaupunkia olevaan Maasai-kylään, missä Louin kaveri Richard assuu. Tutustuttiin Maasai-elämään ja -kulttuuriin. Ihan älyttömän mielenkiintonen reissu. Sinne oli ehkä joku 20 min automatka, ja mennessä pysähyttiin semmoselle Chagga-torille kierteleen. Siellä oli pelekästään paikallisia, niin ne kyllä vahtasi meitä aika kiitettävästi ku Louin perässä siellä pyörittiin. Paikallisilla ei oo kaikilla jääkaappia, niin ne käy ostaan kahesti viikossa torilta kaikki tarvittavat vermeet muutamaksi päiväksi. Sieltä löyty siis kaikkea laidasta laitaan. Eniten ihmetytti, miten maito säilyy, mutta ehkä näijen mahoja ei muutama klöntti säikäytä. Yks maasai-nainen selitti, että sitä maitoa lypsetään neljänä peräkkäisenä päivänä samaan pönttöön ja viiään sitte torille myyntiin ja senki jälkeen se maito vielä säilyy muutaman päivän lämpimässä. Ne siis kantaa ne aasien avulla sinne ties miten monen kilometrin päästä, ja illalla kävelee sitte takasi. Siinä alako kerrääntyyn porukkaa ympärille sinä aikana ku juteltiin sen maitonaisen kans, niin tuntu ku oltas oltu joku isoki nähtävyys siellä. 

Päästiin sitte lopulta sinne Maasai-kyllään. Ensin naiset laulo meille tervetuliaislaulun. Sitte se Richard, joka toimi meillä vähän niinku oppaana, lähti esittelleen meille pari taloa. Ne on semmosia pieniä savimajoja. Sisältä ne on ahtaita, savunhajusia, matalia ja ainaki tolleen päiväsaikaan tosi kuumia. Siellä on tosi pienet ikkunat, mistä pikkusen pilkottaa valoa, mutta muuten siellä on tosi pimmee. Siellä niillä on erikseen miehen ja naisen huoneet, missä sänky on semmosella savialustalla oleva lehmännahka. Sitten siellä oli ruokailutila ja istuskelutila, missä myös peseydytään kerran viikossa. Vessaa niillä ei oo kotona, vaan niillä on jossaki jotaki semmosia yleisiä vessoja ja sitte toinen vaihtoehto on puska. 

Me, Richard ja jotaki muksuja jotka oli meijän kimpussa koko ajan :)

Mää ja mun kamut.

Ku oltiin käyty pikkukierros käppäileen, tultiin takas lähtöpisteeseen, missä vaihettiin Maasai-vaatteet, eli tommoset värikkäät kaavut ja korut päälle. Oli pikkusen kuuma, varsinki ku oli omatki vaatteet alla! Mentiin sitte tanssimaan yhessä niien naisten ja miesten kans joku perinnetanssi niissä kaavuissa. Siinä laulettiin ja hypittiin ja välillä seisoskeltiin. Posket oli ihan kipiät ku ei voinu lopettaa hymmyilemistä!

Heimovaimot

Tanssihyppelyhommia

Sitte syötiin meijän lunch-boxien sisällöt, minkä jäläkeen seuraava ohjelmanumero oli vuohenteurastus. Osa meistä (kuten kuvassa näkyy) meni hyvinki lähelle seuraamaan operaatiota, mutta osa pysytteli meijän selän takana ja tais joku piätellä oksennustaki. Eka ne viilsi kurkun auki ja valutti veret kippoon, mistä muutama mies sai sillain kivasti tuoreeltaan verta hörpättäväksi. Ne siis käyttää ihan kaiken siitä vuohesta. Ainoostaan mahan ja suoliston sisältö nakataan pois. Tietyt osat menee tietyille ihmisille esim. sukupuolesta ja iästä riippuen. En muista nyt muuta, ku että naiset saa mahalaukun, mikä on varmaan meleko herkullista... Munuaiset ne veti raakana siltä seisomalta, ja siinä oli vieressä notski mihin ne laitto niitä lihoja kypsentyyn sitä mukaa ku niitä saatiin irti. Meki saatiin maistaa jotain lihhaa, ja oli meille maksaaki tarjolla, mutta mää en halunnu sitä maistaa, ku en tykkää maksasta muutenkaa. Se lihapala mitä söin, oli aika sitkiä. Ei ollu niin hyvvää ku perjantaina. ;) 

Jotku pölijät nyt vaan haluaa työntää nokkansa joka paikkaan.

Siinä se teurastuu.

Teurastushommien jälkeen mentiin käymään kylän kätilön luona. Se ei osannu sanoa kuin pitkään se on niitä hommia tehny, mutta heitti että ehkä 30 vuotta. Se hoitaa kaikki tuon kylän synnytykset siellä kotona, tai poikkeustilanteissa synnyttäjän kotona. Sillä oli eri juomia siellä, mitä juotetaan sille synnyttäjälle. Joku autto kipuun, joku anto voimaa ponnistaa ja joku oli vielä johonki muuhun. Sitte sille synnyttäjälle valutetaan vielä tuoretta lehmänverta, että se sais muka korvattua synnytyksessä menetetyn veren. Jos saa pojan, niin pittää juua poikalehmän verta, ja jos saa tytön, niin sitte tyttölehemän verta. Kysyin siltä, että mitä se tekkee jos vauva ei mahu pihalle, niin se alako esitellä semmosta purkkia missä on lehmänrasvaa. Sitä se sitte pyörittelee sinne, niin tulee liukkaammat paikat... Se oli käyny jossai koulutuksessa vasta, niin nykyään sillä on myös steriilit hanskat käytössä ja napanuoran leikkaamiseen se käyttää semmosta puhasta  terää, ku aiemmin se on käyttäny semmosta varmaan ite taottua pientä puukkoa. Se nainen oli varmaan 70-80-vuotias, niin se on jo pitkään opettanu sen tyttöä oleen kätilönä, niin se sitte jatkaa sitä hommaa ku se mummeli ei ennää jaksa tai ku se ei oo ennää hengissä. 

Matkalla kätilön luo. 

Lopultaki saatiin nuo kaavut päältä ja mentiin vielä jutteleen tuon Richardin kans Maasai-meiningistä. Kaikkia juttuja syntymän ja kuoleman väliltä me siltä kyseltiin. Eihän se englantia puhunu, mut Louis oli tulkkina. Eniten kiinnosti vaimojen lasten määrä, ja ympärileikkausjutut. Richardin isällä on kuulemma viis vaimoa ja yhteensä 35 lasta. Sillä itellä ei ollu vielä ku yks vaimo ja viis lasta, joista neljä oli elossa. Sano se olevansa hankkimassa toista vaimoa. Nuo ympärileikkausjutut on kyllä karuja, mutta ei kukaan ota miestä tai naista jolle sitä ei oo tehty. Pojat ympärileikataan 7. ikävuoden jälkeen. Ne on varmaan aika hyvin psyykattu siihen, ku sen toimenpiteen aikana jotku tärkeet tyypit tuijottaa niitä, eikä saa silmääkää räpäyttää tai muuten näyttää että käy kipiää, koska muuten ei oo mies. Naisilla ne tehhään salaisesti, mutta tehhään kuitenki. Siitä ei kyselty sen tarkemmin, eikä meille varmaan ois siitä sen tarkemmin kerrottukkaa. Sitte kyseltiin siitä vaimon hommaamisesta, että miten se oikeen menee. Ensin pitää kuulemma mennä juomien kans jututtaan niitä tytön vanhempia, ja sen jälkeen jos ne hyväksyy sen miehen, niin saa vaihtaa sen tytön sovittuun määrään lehmiä. Myös vauvoja voi kuulemma vaihtaa lehmiin, jos joku pariskunta ei vaikka voi saaha lapsia. Toi tuntuu jo niin epätodelliselta, että se ihan naurattaa. Rikoksiinkaa ei sotketa mittää polliisia, vaan hyvitykseksi pittää taas pelata niillä lehemillä. 

Maasai-kylästä palatessa autossa kuulu tämmönen biisi ku Demarco- I love my life. Passaa kyllä viimepäivien fiilikseen paremmin ku mikkää! Tässä on vielä linkki siihen:

http://www.youtube.com/watch?v=uM7J6aEWlPM

Sunnuntai meni toipuessa nestehukasta. Oltiin se lauantai klo 10-17 liikenteessä, suurin osa ajasta auringossa hikkoillen eikä kehannu juua paljo vettä ettei tarvis mennä ettiin sopivaa pusikkoa, niin se vähän verotti seuraavana päivänä. Käytiin me Maijun kans puntilla, mutta se noin 2km paluumatka sieltä tuntu pisimmältä ikinä! Tuntuu että vieläki janottaa ihan hulluna koko ajan. Mutta kylläpä tää tästä! 

Toivottavasti ei nyt oo hirviän sekavaa tekstiä, ku ei nyt jaksa lukkee ennää läpi, ku pittää mennä nukkuun. Määpä kirjottelen joskus loppuviikosta taas! :)

-Amppe-

Kuvia ja tarinoita synnäriltä

Puolivälissä toista työviikkoa ollaan. Kivasti on menny, ja nyt oon nähny yhteensä kuus synnytystä. Muutaki tietenki nähny ja oppinu, mutta nuo synnytykset nyt on niitä mitä eniten tullee kytättyä. Jotku on ollu heleppoja ja jotku vaikeempia. Toisaalta hyvä nähä semmosia vaikeitaki, misä pittää suunnilleen itekki vieressä ponnistaa kaverina ku näyttää ettei se lapsi vaan halua tulla sieltä, mutta toisaalta on kyllä aivan ihanaa ku kaikki mennee niinku siinä eräässä S:llä alkavassa tv-ohojelmassa. Nyt sentään kaikki vauvat, joita mun nähen on tällä viikolla syntyny, on säilyny hengissä ja voivat hyvin! Tännään näin kyllä taas yhen kuolleen vauvan siellä synnärin vessassa. Näin vaan semmosen mytyn siellä, ja toivoin ettei siellä ois ku ihan vaan vaikka pyykkiä, mutta kävin sitte pölijä kokkeileen sitä myttyä ja tunsin pikkusen jalan siellä kankaan alla, niin aattelin vaan sitte että voi surku. Se oli siis kait ilta- tai yövuoron aikana syntyny - ja kuollu. Yks hoitaja kävi siinä hakemassa sen sieltä vessasta ja kääri nätisti kangaan ja vei luultavasti sille perheelle. Oisin kysyny millon se on syntyny ja mihin se kuoli, mutta just se hoitaja ei puhu englantia, niin en sitte menny siihen sen kummemmin taivastelleen. Tuli ekana mieleen, että ei kai se vaan oo jompikumpi niistä eilisistä vauvoista mitä mun aikana synty, mutta kierrolla kävin sitte moikkaan niitä äitejä, niin molemmilla oli vauvat vieressä. 

Näin kauniilta näytti Kilimanjaro tiistai-iltana!

Tiistaina mulla oli kamera taskussa koko vuoron ajan, niin räpsin muutaman kuvan synnärin tiloista. Tässäpä näitä:

Yks synnytyssalin synnytyskoloista... Nuo jalkatuet harvemmin on käytössä, mutta yks vieraileva lääkäri halus noi paikolleen ku se opetti lääkisopiskelijoita tutkimaan potilaita. 

Elvytystarjotin...

 

Kanslian hienouksia.

Paikallinen ja vähemmän paikallinen hoitsuopiskelija. 

Tiistain ekkaa vauvaa viemässä äitille. Toi äiti näyttää niinku sitä ei vois vähempää kiinnostaa, mutta se oli oikeesti aivan ihana, sympaattinen ja puhu hyvin englantia, niin sen kans sai juteltua kaikkea kivvaa. Ja siltä on sitte kysytty suostumus tähän kuvvaan.

Näin muuten tännään ilman sidoksia sen tissin, mistä poistettiin viime viikolla se abskessi. Se haava on ihan hirviän näkönen. Olin siis lääkärin kaverina vaihtamassa siihen sidoksia, niin vähän yllätti, miten iso siitä haavasta oli tullu. Se ei oo lähteny paraneen, vaan näköjään päinvastoin. Siinä oli leikkauksen jälkeen kaks viiltoa, niin nyt siinä on yks pienempi ja yks tosi iso reikä, missä on jottai semmosta valakosta katetta... Siinä nähhään miten käy, ku välineet on "steriilejä" eikä steriilejä, eikä tietenkää täällä kuumuudessa muutenkaa oo kaikista parhaimmat olot haavan paranemiselle. Huh huh. Sinne laitettiin (melkein) steriilejä harsotaitoksia, joita oli uitettu siinä ruskeessa puhistusaineessa (mitä ikinä se onkaa nimeltään), puhtaat laput päälle, teipillä kiinni ja potilaan omalla kangalla tuettiin. Saa nähä paraneeko se ikinä.

Lupasin tosiaan siitä aamuraportista jotaki kertoa. Nooh, toi sairaalahan on valtion ja katolisen kirkon rahottama, niin siellä on semmosia hoitaja-nunnia, ja jonku verran muutaki semmosta uskonnollista hippasua. Aamuraporttiin osallistuu opiskelijat, muutama hoitaja ja usseimmat lääkärit. Ja yövuorosta on ainaki yks joku jehu, joka kertoo miten yö on menny. Rapsa kestää 30-45 min, ja se pietään semmosessa pitkässä odotusaulassa, minkä seinustalla on penkkejä. Joku jakelee paperit, joissa on toisella puolen swahiliksi joku rukous, ja toisella puolen on jo meleko tutuksi tullu prayer for piece... Raportti alkaa sillä, että sister in charge eli vastaava nunna/hoitaja vai miksi niitä nyt pitäs sanoa, lausuu jonku rukouksen. Muut aina välillä juttelee sinne välliin jotaki, mutta meillä ei vielä irtoa toi swahili kauhian hyvin, niin ollaan vaan oltu hilijaa. Sitte lausutaan jompikumpi niistä paperilla olevista rukouksista. Sitte vielä joku lukkee jostai raamatusta tai muusta pyhästä kirjasta pätkän, minkä jäläkeen sitte oikeestaan alakaa se raportti. Siinä se yöjehu selittää vihosta joka osastolta jonku potilaskeissin, tai sitte käyään joku yks paha keissi läpi. Sitte se myös kertoo, kuin monta potilasta on milläki osastolla, montako synnytystä, montako sektiota on ollu, ja kuin monta kuolemaa on tullu vuorokauden aikana. Nyt on ollu semmonen vähän reilu 100 potilasta sairaalaan kirjattuna sillon kasin maissa, eikä ruumiita oo ees joka päivä. Tää yöjehu siis pitää sen puheenvuoronsa englanniksi, niin siitä älyääki jottai, mutta sitte se vatvominen sen jälkeen tapahtuu suurimmaksi osaksi swahiliksi. Jotku saattaa puhua sekalaisesti swahilia ja johonki väliin aina jonku sanan enkkua, mutta ei siinä oikeen pääse jyvälle, ku osaa vaan ripauksen swahilia. Ekassa raportissa käytiin jotaki pahhaa potilastappausta läpi, niin siinä se ylilääkäri sano muutaman lauseen aina välliin englanniksi. En valitettavasti muista niistä ennää ku nämä "why do you do that?" ja "he's going to die". Sitte se heitti vissiin jotaki läppääki sinne väliin, ku kaikki repeili koko ajan... Mutta joo. Ei kait siinä sen kummempia. Sitte se päänunna sannoo että nonni, nyt töihin, kiitos hei. Tai varmasti jotaki sinne päin. Mutta siis ihan pikkusen erilaisella kaavalla etenee ku mihin on Suomessa törmänny. En tiiä sitte miten nuilla osastoilla raportoiaan vuoronvaihossa, ku oon tuolla rukkoilemassa sillon kasin ja ysin välillä. 

Onhan meillä viimesimmän tiedon mukkaan vappaa-aikaaki täällä. Nyt on tälle viikolla joka illalle jottai menoa, niin ei tartte talolla mörmöttää. Maanantaina käytiin kaupungilla kahavilla, kaupassa ja taas kerran siellä Unique Batikissa, missä teetetään niitä mekkoja sun muita. Vietiin ne Kiborilonilta ostetut kangat sinne, niin mää teetän siitä mun ostamasta semmosen kietasuhammeen. Niin, tuo kanga sitte ON kanga eikä kangas. Pekka luulee etten mää ossaa vaan kirjottaa sanaa "kangas", niin sen takia tämmönen selvennys siis. Huoh. Tai no, onhan se kangas, mutta sen nimi on kanga... Ihan selekeetä mun mielestä. :D 

Niin, takas asiaan eli iltaohojelmiin. Eilen ja tännään oli punttipäivä Maijun kans. Kiva käyä reenaamassa, niin ei ihan lössähä täällä. Huomenna mennään sitte kaupungille taas hakkeen ne ryysyt mitä tilattiin maanantaina ja samalla kaupassa kattoon löytyskö karkkia. Mää kohta oikeesti tillaan Suomesta karkkia tänne jos täältä ei löyvy ku suklaata, yöh! Kuultiin, että yhessä marketissa on haribo-karkkeja, niin mennään huomenna sitte metästään niitä! Perjantaina on sitte alustavien suunnitelmien mukkaan grillibileet täällä talolla, ja ennen sitä aateltiin pyytää Andrewta lämmittään meille sauna! Meillä on siis täällä talolla pihasauna, joka vähän savuttaa, mutta ajaa asiansa. Pittää nyt päästä testaamaan se. Lauantaina on sitte aamulla lähtö Maasai-retkelle, mutta sunnuntai on vappaa. Paitsi että aamulenkki ja -puntti pittää käyä tekkeen ja sitte jos altaalla taas grillais ittiä jonku aikaa puntin jäläkeen. Sitte oiski viikko 3 pulkassa. 

Meillä on täällä yks herätyskello lissää, ku on tämmönen vuohi määkimässä Terttu-Marjatan aitauksessa. Nuo saa jo kunnon orkesterin pystyyn, ku koirat haukkuu, kukot kiekuu (omat ja naapurin), aasi huutaa ku syötävä ja kissa maukuu. Tää vuohi on tosin vaan vieraileva tähti, ku se on lahjotuksena menossa johonki köyhään perheeseen. 

Okkei, mutta katellaanpa viikonloppuna taas mitä tarinoita on kerääntyny kerrottavaksi! :) 

-Börre-

Harjottelua, tanssia, markkinat ja jottai muuta jänskää

Eka viikko harjottelussa lusittu. Saldona kaks synnytystä ja paljo ihmetyksen aiheita. Onstä oltu jännän äärellä taas.

Kobe (kilppari) päikkäreillä pusikossa.

Torstai ja perjantai oli ihan hyviä päiviä töissä. Olin lääkärinkierroilla mukana, seurailin tutkimuksia ja ne pari synnnytystäki pääsin näkeen, ja jotain toivottavasti oppinukki, vaikkei vielä paljoo oo päässy ite tekkeen. Molemmat vauvat oli tyttöjä, mutta muuta yhteistä niissä ei juurikaa ollu. Eka synnytys oli pitkä ja äiti oli tosi kippee. Sillä oli raskausviikkoja 34, eli reippaasti etuajassa synty se vauva. Täällä ei käytetä mittää kipulääkitystä, niin on pikkusen tympiä kattoa ku ne äipät siellä koittaa vaan kestää ja kiemurtellee sängyllä. Oon joutessani käyny välillä hieroon selkää, jos se vaikka ees vähän auttais. Tuntuu pöljältä vaan seisoa vieressä, että voi voi. Siinä ekassa synnytyksessä torstaina ihmettelin vähän, että eikö niitä kamppeita vois alkaa jo keräillä valmiiksi kaapista siihen lähelle, ku tiesi että kohta alkaa emäntä ponnistelleen. Noh, sittenpä löyty tansanialaisiltaki nopiammat liikkeet ku päätä alko jo näkyä, eikä ollu kamppeita kaivettu esille eikä muutenkaa paljo valmistauduttu… Se synnyttäjä oli siinä vaiheessa jo niin väsyny, ettei meinannu jaksaa ponnistaa, ja ku vauva ei mahtunu tulemaan, niin kätilö teki sit episiotomian. No sieltä sit tupsahti pienikokonen, huonokuntonen, lötkö vauva vihiriästä lapsiveestä. Se hengitti ite, mutta meleko harvakseltaan, niin lääkäri vei sen toiseen huoneeseen ("kansliaan"), missä on imu ja happivehkeet. Se siinä virvotteli vauvaa, ja mää hain sille ambun millä avustaa hengitystä. Se ambu vaan oli pikkusen kytysempi ku mitä ite on rapistellu. Se oli meleko likanen, siinä ei ollu varaajapussia ja siihen ei laitettu ees happiletkua kiinni. Tai siis määhän laitoin siihen sen hapen kiinni, mutta kohta se irrotettiin ja laitettiinki happiviiksiin. Vähän siinä olin taas niinku öö aapisen laijalla että tämmöstä hommaa joo… Neki happiviikset on monikäyttöset, ihan keltaset koppurat, jotka vaan puhistettaan aina potilaiden välissä. Se virvotteluki oli ronskin näköstä, mutta en nyt sanallisesti sitä ossaa kauheen hyvin demonstroija. Mulla oli siinä työvuoro loppumassa ja kyyti ootti kohta pihalla, niin kysyin siinä sitte lääkäriltä, että mitä ne aikoo tehä jos vauva ei ala hengittää paremmin, niin se sano että siirretään KCMC-sairaalaan, eli täällä Moshissa olevaan parempaan sairaalaan. Nyt jälkeenpäin aateltuna se ois kyllä pitäny lähettää sinne heti, koska välillä se vaan jätettiin sinne köllöttään, ja lääkäri meni kattoon toista synnyttäjää, jolla oli pre-eklampsiaa siinä hoijettu ja ootettiin että sillä alakais syntyä se beibi sieltä pikkuhiljaa. Kyssyin sitte seuraavana päivänä, että miten sille vauvalle kävi, niin se oli kuollu matkalla sinne toiseen sairaalaan. Että semmonen eka synnytys. Mää jo aattelin että mulla on joku huono karma, ku ykskää potilas niistä ehkä viiestiä joita oon ollu elvyttämässä, ei oo selevinny, ja nyt vauvatki kuolee… Onneks perjantaina meni kuitenki niinku oppikirjasta se toinen synnytys minkä näin. 

Perjantain vuoron aikana synty kaks vauvaa. Ekan missasin, ku olin lääkärinkierrolla mukana, enkä tienny että ois tilanne päällä siellä synnytyssalissa. Se vauva oli ollu vielä huonommassa kunnossa ku se torstain vauva. Tää oli syntyny elottomana, ja sitä oli elvytetty 15 minnuuttia, minkä jäläkeen sille oli tullu spontaani hengitys ja se ainaki vuoron lopussaki vielä voi ihan hyvin. Ehkä vaan hyvä etten ollu paikalla pahan karmani kans. :D Toinen synnytys oli nopia ja meni tosi hyvin, iliman mittää ongelmia. Vauva oli hyvävointinen, äiti voi hyvin, käveli ite salista synnyttäneiden osastolle ja vauva tuotiin perässä sinne viereen pötköttään. Hassua, ku synnyttäjän paperit on jossai ties missä synnytyksen ajan ja mittää ei mihinkää kirjata. Ei esim. että mitä lääkkeitä on annettu, mitä nesteitä on tiputettu ja minkä verran, missä vaiheessa on minkäki verran auki, millon on menny lapsiveet, minkälaisia verenpaineita on mitattu, vauvan syntymäaika jne… Vauvan mittojakaa ei kukkaa tiiä, ku ei tuolla näköjään pahemmin mittailla ja punnita vastasyntyneitä. Synnyttäjän tutkimus mennee silleen, että ensin katotaan silmäluomien alta, kielestä ja kämmenistä, että onko anemian merkkejä, sitten katotaan onko jaloissa turvotusta, mitataan verenpaine, palpoidaan maha, kuunnellaan vauvan sydänäänet sillä vanhanaikasella tötteröllä ja sitten kokkeillaan kuin paljo kohdunsuu on auki. Normaalisti menee tässä järjestyksessä, mutta monet hyppää suoraan tonne mahan palpointiin ja jättää nuo ekat tekemättä. Outoa ku ite on tottunu, että joka pierasu pittää kirjata, ja että kaikki maaliman vitaalit mitataan potilaalta, vaikka tietenki havainnoidaan silimilläki tosi paljo. Täällä ei näköjään oo niin justiisa.

Mää oon miettiny, että jos ite pyöris hikisenä ja tuskissaan siellä ”salissa”, niin kirroilis varmaan ihan sikana koko ajan. Mutta nää kuulostaa ennemminki rukkoilevan, tai sitte vaan jotaki höpöttää, kiljuu, mumisee tai jotain. Mutta ainaki tuota rukkoilua ne kuulostaa harrastavan siellä. Tuli mieleen joku mikä lie etiikan kurssi torstaina, ku se yks äiti kysy että voisinko mää rukkoilla sen puolesta. Väiteltiin koulussa joskus paljoki, että tarviiko rukkoilla jos ei halua. Mää sannoin sillon, että jos se potilaan oloa helepottaa, niin voinstä mä senki tehä… Nyt sitte ku se tilanne yhtäkkiä tuli etteen, niin mää vähän jäävyin, enkä osannu sanoa ku että ”hmm, sure”. :D Se ois halunnu, että rukoilisin ääneen vaikka omalla äidinkielellä, mutta mää sitte vaan jotaki sannoin, että voin mää sen puolesta rukoilla, mutten osaa ääneen rukoilla. Tai jotain semmosta mää sille selitin ja pääsin luistaan siitä tilanteesta. Oishan siinä voinu suomeksi jottai höpöttäää tai jonku isä meidän-rukouksen luikauttaa, mutta pää löi tyhyjää sillä hetkellä… Mutta joo, ehkä mää ens kerralla ossaan jotaki järkevämpää sanoa tai tehä. 

Sairaalalta ei oo kuvia, ku nyt to ja pe ku oli kamera mukana, niin oliki sitte häppeninkiä. Ehkä ens viikolla saa otettua muutaman kuvan ainaki tiloista ja laitteista. 

Perjantaina me oltiin tulossa Akramin (meijän kuski) kyyillä töistä talolle, niin ne rupes Beatricen (myöski tvl:n työntekijä) kans katteleen että mistä kuuluu suhinaa. No tietenki se tuli renkaasta. Siinä sitte pysähyttiin tien laitaan ja joku random-tyyppi tuli auttaan Akramia renkaanvaihossa. Me tietenki Katrin, Maijun ja Sarpan kans vaan naurettiin ja otettiin kuvia. Meillä oli Katrin kans vielä smurffit päällä, ku ei ollu paikkaa missä vaihtaa ryysyjä sairaalalla, niin meinas vähän ihimiset kyylätä. 

Random-heppu ja Akram. 

Eipähän lähteny auto valumaan alamäkkeen kesken operaation...

Räpsin mää välillä muka ohikulkijoistaki kuvia. 

Neljän maissa tuli talolle semmonen tanssiryhmä, Kilimanjaro Wizard Arts Group. Ne tuli semmosella pakulla ja poppi soi täysillä ku ne ajeli tuohon pihaan. Siinä ne kanto rummut ja muut nurtsille, vaihto vaatteet, teki naamaan maalaukset ja päästiin alottaan ”tanssitunti”. Oli kyllä ihan älyttömän hauskaa! Eka ne siis esitti sillä ryhmällä sen tanssin mikä me sitte porukalla harjoteltiin. Ei ihan yhtä letkeitä lanteita ja hyvää rytmitajua löytyny meistä vaaleemmista yksilöistä, mutta ihan hyvä hiki tuli pintaan ja hymmyilytti koko ajan! Niien reeneihin saa kuulemma osallistua, mutta itellä tuskin tulee lähettyä, vaikka oliki kivvaa tanssia ja oli mukavia tyyppejä. Ai niin, niillä oli semmonen aika iso käärmekki mukana! Mää en kehannu ottaa sitä silleen kaulan ympärille luikerteleen, mutta kävin mää sitä ”silittämässä”. Oli aika ällö. Illalla mentiin sitte taas sinne Glacieriin, missä oltiin viime viikollaki. Oli kyllä mukavaa taas, ja mentiin sieltä vielä La Ligaan, joka on semmonen yökerho. Tulipahan seki nähtyä. Oli mukava paikka seki, ja tuli tanssittuaki, ku kuulu paljo kivoja biisejä!

Tänään lähettiin aamupäivällä Kiboriloniin. Siellä on keskiviikkosin ja lauantaisin markkinat, niin siellä on teiden varsilla pikkukojuja, joissa myyään esim. kangoja, vaatteita, kenkiä, hedelmiä ja vihanneksia. Siellä oli paljo väkiä, mutta ei kyllä valakosia näkyny juuri yhtää. Mää lähin vähän rohkiasti nyt polvet paljaana, mutta olokapäät peitettynä sinne, ku kuulin, että riittää että on vaan jompikumpi peitettynä. Eikä mua siellä kivitetty tai poltettu roviolla. Siellä kyllä meinas kärventyä jo ihan vaan auringossa, ku oli niin lämmin päivä. Mulla tarttu mukkaan yks kanga semmosen aivan ihanan rempseen, nauravaisen mummon kojusta. Se oli niin sympaattinen emäntä, että oisin voinu ihan pelkästään sen takia ostaa siltä jotain! Mutta löysin semmosen tosi ihanan kangan, mistä aattelin teettää hameen Unique Batikissa. Sitte ostin semmoset muoviset läppöset yheltä vähän hillitymmältä emännältä. Mulla oli vaan semmoset nahkaset maasai-sandaalit, niin halusin tuommoset muovisetki lisäksi. Vois mennä toistekki käymään siellä vaikka ihan muuten vaan käppäileen, vaikkei mittää tarviskaa. Oishan siellä kauhiasti niitä kaikkia ihania kangoja, mistä vois tehä vaikka mitä jos vaan ossais.

Tässä on se ihana mummo ja sen kangat.

Joku vihanneskoju.

Komiat on kottikärryt.

Täältä on kaks porukkaa safareilla, niin meitä on vaan 7 nyt talolla, ja Jenni kohta lähtee lentokentälle, niin sitte on ennää 6. Kaikki oltiin menossa ulos syömään, niin mamoille sanottiin, ettei tartte tehä ruokaa kellekkää, ja ne pääsi aikasin kotia. Mentiin sitte Katrin, Maijun, Sarpan ja Netan kans tuohon vähän matkan päähän ravintolaan. Mulla oli teheny mieli pizzaa monta päivää, niin nyt mää sitte sain vihdoinki sitä pizzaa, ja oli tosi hyvvää! Eikä näköjään menny ees maha sekasi. Ennen ravintolaan lähtöä alako sattaa vettä ihan kaatamalla ja oli vähän ukkonenki, tuuli ihan hulluna ja sähköt meni poikki. Päästiin kuitenki lähteen valosan aikaan sinne ravintolaan, niin ei tarvinnu pirssillä ajella. Takasi tultiin sitte taksilla, ku oli jo pimiä, eikä oo turvallista kävellä vaikka ois kuin lyhyt matka. 

Tiistaina ostettiin Maijun kans ne salikortit, niin saa vähän muka reippailtua välillä. Tässä on pari kuvvaa sieltä. Huomenna mennään taas, ja uusin asukas Netta lähtee kans mukkaan! 

Ei yhtää houkuttele tuo uima-allas reenin aikana... 

Vielä yltää sitomaan ite kengännauhat.

En tiiä jäikö jottai tosi olennaista höpisemättä, mutta ohan tässä nyt jonkulaiset iltasadut. Ens viikolla sitten taas lissää epämäärästä stoorintynkää luvassa. 

-Ampsu-

Harjottelun alkufiiliksiä

Jaahas. Taas on menny muutama päivä, niin voi taas jottai lätistä tänne. En oo vissiin ottanu nyt kuvia pahemmin, niin tää on vaan tämmöstä höpötystä iliman mittää jänniä visuaalisia ärsykkeitä. Mutta nyt mää rupian taas kantaan enemmän tuota kameraa mukana ja koitan muistaa käyttääkki sitä, niin seuraavaan päivitykseen tullee sitte jotaki kattelemistaki. Muistais vielä mitä on tapahtunu lauantain jälkeen...

Sunnuntaina oli vappaa höntsäilypäivä. Aamulla käytiin Maijun kans tunnin lenkki käppäilemässä, minkä jäläkeen suihkut, aamupalat ja pihalle. Mää jo luulin, että säästyin koko ekan viikon palamatta, mutta eheeei nyt sentään! Tietenki oltiin pahimpaan aikaan eli aamupäivällä auringossa swahilia pänttäämässä ja muuten vaan istuskelemassa, niin mulla palo niska ja pikkusen olokapäät, nii ja jalakapöytä. Sitte lähettiin lounaan jälkeen vielä puntille kävelemällä ja sen jälkeen köllötettiin ehkä tunnin verran altaalla, niin olin sen jäläkeen semmonen pinkihkö. Määhän käytän koko ajan suojakerrointa 50+, mutta ku mikkää ei riitä ku on tämmönen albiino-apina. Sitte mua kaunistaa ihanasti nuo paukamat mitä tulee ku sääsket kiusaa mua. Niitä kutittaa ihan sikana sillon tuoreena, ja on semmoset ehkä oranssit mahtavat möykyt siinä pistopaikan ympärillä. Sitten ne pienenee pikkuhiljaa ja vaihtaa väriä silleen, että lopulta ne on violetit. Kaikki kattoo että mikähän rutto tuollaki mzungulla on...

Maanantaina oli sitte eka päivä töissä. Täällä oli maanantai ja tiistai jotain pyhäpäiviä. Maanantaina tais olla Zanzibarin itsenäisyyspäivä tai jotain sinne päin, ja tiistaina oli joku muslimien juttu. Ton jälkimmäisen ajankohta saatiin tietoon vasta sunnuntaina, ku se nyt jotenki riippu jostain kuun asennosta tai jottai... Joku imami kattoo jossaki että millon se kuu on jossaki asennossa, ja sitte se pyhäpäivän ajankohta ilmotettaan kaikille. :D Nuin selkeesti meki se ymmärrettiin. Mutta me ei Katrin kans pietty pyhiä, vaan oltiin reippaana työharjottelussa! Ensin ootettiin puoltoista tuntia, että ylilääkäri tulee paikalle, ku siltä piti kysyä mille osastolle me nyt sitte mennään. Lopulta sitte päästiin sen puheille muutaman muun harjottelijan kanssa, niin se laitto mut synnärille ja Katrin naisten ja miesten osastoille. Ollaan eka kuukausi nuissa, sit vaihetaan päittäin, ja viimenen kuukausi ollaan lasten puolella.

Oon siis ollu siellä synnärillä nyt kolome päivää, kuuen tunnin päiviä tehään klo 8-14. Yhtää synnytystä ei oo vielä tullu, mutta jotain muuta jännää kyllä. Tosi pieniä vauvoja, yks kuollu vauva/sikiö ja hirviän abskessin (märkäpesäkkeen) tyhjennys yhen emännän tissistä. Niin, ja lieviä sopeutumisvaikeuksia hidastemposuuden, epäjärjestyksen ja aseptiikan puutteen takia...

Siellä synnärillä on kaks huonetta, joissa on toisessa pian synnyttävät ja toisessa synnyttäneet vauvojensa kans. Sitten on kanslia, jossa tehhään monesti myös toimenpiteitä ja lääkäri ottaa siinä myös potilaita vastaan. Sitten on synnytyssali, jossa on kolome petiä. "Salin" kylessä on myös vessa. Tiistaiaamuna yks hoitaja/kätilö sano vaan mulle että "come, see" ja menin sitte perässä sinne synnytyssalin vessaan, niin sieltä ne kankaan mutkasta otti sen kuolleen vauvan, tai sikiö se ennemminki oli. Yritin kysyä, kuin pitkällä se raskaus oli ollu jne, mutta ei ne osannu niin hyvin englantia että ois osannu selittää, niin en sitte tiiä siitä mittää sen tarkemmin. Oli vaan jännä.

Vauvat tuntuu tosiaan olevan tosi pikkusia. Ne pötköttelee äitien vieressä, eikä oo mittää sänkyjä niille erikseen. Sitten jos on jotenki huonokuntonen vauva, tai äiti ei jaksa vielä huolehtia, niin ne on siellä kanslian keskoskaapissa köllöttelemässä. Siellä siis on keskoskaappi!

Tännään oli sitte semmonen kiva "pikkunen" abskessi yhellä naisella boobsissa. Se sen tissi oli ihan valtava, ja oli meleko mielenkiintosen näköstä ku ne alko sitä tyhjentämmään. Se ois pitäny tehä leikkaussalissa, mutta sinne ei jostai syystä päässy, niin se tehtiin synnytyssalissa. Siellä oli pienessä tilassa melkeen 20 henkee kyyläämässä. Oli ehkä 8 paikallista lääkisopiskelijaa, 4 paikallista hoitsuopiskelijaa, minä ja kaks tanskalaista opiskelijaa ja sitten kaks lääkäriä (+ potilas). Ensin kaikki kuikuili kilipaa, että näki mitä siellä tapahtuu, ku oli vähän pieni tila. Mutta kyllä siinä sitten alko tulla väljempää, ku se operaatio alko. Ne teki eka yhen viillon, mistä alko lorottaan sitä tulehusnestettä ja klönttejä, ja sitten ne kaiveli vähän sormilla lissää tavaraa, teki toisen viillon ja taas kaivo. Siinä vaiheessa oli lähteny puolet opiskelijoista elpymään... Vissiin teki vähän pahhaa. :D Seki oli vaan jännä.

Aseptiikasta kuullut kauhutarinat pittää täysin paikkaansa. Yks hoitaja laitto tippaa sektioon menevälle mammalle. Se ei osunu ekalla kerralla, niin se laitto sen saman kanyylin sängyn reunalle oottelemaan uutta yritystä. Kanyyli tipahti lattialle, niin se nosti sen takasi sängylle. Mää kävin jo aiemmin hakkeen uuen kanyylin valmiiksi, että annan sen sille sitte ku se on katellu uuen pistopaikan. Mietin siinä itekseen, että elä nyt ainakaa käytä sitä lattialla käynyttä kanyylia, niin sitte katoin siinä haavi auki, ku se sitte kuitenki käytti sitä paskasta kanyylia!! Eiiiih. Joka päivä toivoo vaan enemmän ja enemmän, ettei sairastu täällä niin pahasti että joutuis sairaalaan! Hyi hitto. Se ei ollu jännä.

On täällä kaikkia muitaki outouksia, niinku just se, että kaikki tapahtuu myös sairaalassa hitaasti. Ihan niinku ois jossai hiastetussa filimissä. Sitten kaikki paikat on sekasi hetken päästä, vaikka vuoron alussa siivotaan. Laatikoissa on kaikki sekasi mitä missäki, kaapissa ei oo ku joko vihreitä tai keltasia kanyyleja ja niitä haetaan lisää jostai mystisestä käsilaukusta, jota säilytettään kaapissa henkilökunnan omien käsilaukkujen kans. En tiiä kenen se laukku on, kuka sinne hommaa lisää tarvikkeita, mutta on toooosi näppärä. Ja jännä.

Mutta nyt on ihan tarpeeksi stooria taas vähäksi aikaa! Ens kerralla taas kuvia, I promise!

Nyt nukkumaan! Lala salama!

Eka viikko kohta kulunu!

Eka viikonloppu Moshissa! Otettu kyllä ihan rauhallisesti, eikä mitään retkiä tai muuta oo suunniteltu. Ihan vaan hengaillaan talolla, käytiin tänään kaupungilla parissa kaupassa ja kahvilla, ja huomenna ois tarkotus käyä testaan yhen hotellin kuntosali. Salin jälkeen aateltiin vielä vähän bublia uima-altaassa, niin jaksetaan kävellä takas talolle. :) Sinne ei oo ku ehkä 3km matkaa, mutta täällä kuumuuessa seki on meleko tuskanen. Mutta on kyllä kiva katella samalla ihimisiä. Naisilla on älyttömän näkösiä kantamuksia pään päällä, monesti lapsillaki jotaki. Ei voi vieläkää älytä miten ne kamppeet pysyy siellä..?!

Torstai meillä meni ihan kivasti ja rennosti! Herättiin Katrin, Maijun ja Sarpan kans aamulenkille vähän ennen seittemää, ku myöhemmin ei oikeen tarkene lenkkeileen ku on niin kuuma. Nooh, me lähettiin muka puolen tunnin kävelylle, mutta siitä tuli loppujen lopuksi pikkusta vaille kahen tunnin rykäsy, ku ei löyetty sitä oikiaa reittiä mikä oli perehytyskansion karttaan piirretty... Sen kartan mukkaan siitä ois tullu semmonen kiva rinkula. Sinnikkäästi käveltiin tunti, ennen ku päätettiin että lähetäänpä sammaa reittiä takasi talolle, että ehitään ysiksi swahilia opiskeleen ja ehkä keretään aamupalaki syyä ennen sitä. Talolle palattiin hikisinä ja naureskellen, että tulipa tehtyä pikkunen lenkki. Kuultiin vasta sitte, että se yks pätkä siitä reitistä on vissiin kasvanu umpeen. Että olipa kumma ettei sitä oikeen tahtonu löytyä... Mutta pikkusenko maistu hyvältä kylymä kokis lasipullossa sen jälkeen, oijoi! Alako olla jo tosi kuuma sitten kaheksan jälkeen! Mut hyvin ehittiin syyä aamupala ja swahilin tuntiki alotettiin vasta joskus kymmeneltä, ku Shaina tuliki vasta sillon töihin. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin. ;)

Kilimanjaro-maisemia lenkiltä

Siinä opiskeltiin etupihan terassilla tai mikä tuo nyt on missä me aina istuskellaan. Yhtäkkiä aasi alias punda alias Terttu-Marjatta laukkasi siihen terassille ja me kaikki säikähettiin ihan hulluna. Talon puutarha-heppu/päivävartija Andrew ei ollu tietenkää just sillä hetkellä paikalla, niin yks mama juoksi pundan perässä ja huiskasi jollai lätyskällä. Shainalla oli käjessä koripallo, millä se ois nakannu pundaa jos se ois tullu liian lähelle sitä..! :D Kohta Andrew tuli pyörällä talolle, pyydysti pundan ja vei sen takasi ommaan aitaukseen kettingin päähän. Eli taas kaikki päätty kivasti. Oli vaan meille kiva välikevennys. :)

Perjantaina mentiin aamulla tutustummaan niihin meijän harjottelupaikkoihin! Eka mentiin Raun naisryhmään, missä Maiju ja Sarppa (terveyskasvatuksen opiskelijoita) on työharjottelussa 7 vk. Siellä ei vielä sillon kymmenen maissa ollu ku yks niistä ryhmäläisistä paikalla, niin seurattiin siinä ootellessa saman talon toisessa huoneessa olevan Raun päiväkodin meininkiä. Siellä päiväkodissa on parikymmentä 3-6-vuotiasta lasta. Siinä on orpoja, yhen vanhemman perheestä olevia ja semmosia, jotka on isovanhemman/ -vanhempien hoidossa. Ne oli kyllä ihan älyttömän sulosia! Niillä on siellä yks semmonen suht iso huone, missä tapahtuu kaikki. Sillon niillä oli menossa jonkulainen kirjotustunti. Siellä ne lapset ja opettaja istu/könötti lattialla matoilla. Lapset kirjotti vihkoon mitä oli liitutaululle tehty malliksi, ja kävi sen jälkeen opettajan luona tarkistuttamassa menikö oikein. Eli ihan samaan tyyliin ku meilläki on ollu ala-asteella, mutta pikkusen erilaisessa ympäristössä. 

Sitten ku oli muutama nainen tullu lisää, niin käytiin kattoon se paikka, missä se naisryhmä kokoontuu. Siinä on siis semmosia köyhiä ja/tai sairaita naisia, joille tytöt pittää parina päivänä viikossa jotaki elämänhallintajuttuja ja esim. opettaa englantia, ja sitte kolmesti viikossa siellä käy ompelija opettamassa niille ompelua. Siellä oli semmoset siistit vanahat retro-singerit, millä ne ompelee siellä millon mitäki. Se oli ihan semmonen pikkunen huone, missä oli pöytä, hylly, tussitaulu ja ne kaks ompelukonetta. Ihan jännä kyllä seurata, mitä tytöt keksii niien kans siellä tehä ja miten siellä menee! 

Lapset tuli portaille vilikuttaan, ku lähettiin sieltä Raun pihasta.

Lopuksi käytiin siellä meijän sairaalalla, eli St. Joseph Hospitalissa. Se oli kyllä mielenkiintonen paikka! Nyt oottaa ihan innolla maanantaita, että pääsee sinne oikeesti hommiin! Tai siis ees seuraamaan mitä siellä tapahtuu... Meitä kierrätti siellä semmonen hoitaja/nunna joka osaston läpi. Ne osastothan siellä on yks tai kaks isoa huonetta, joissa on ties kuinka monta sänkyä vierekkäin ilman mitään turhia väliverhoja. Ei hirviästi mittää intimiteettisuojahommia, mutta mitäs pienistä. Oli siellä joitain yksityishuoneitaki, mutta en tiiä mistä hyvästä semmoseen pääsee. Leikkaussalia ei päästy kattoon vielä paikan päälle, ku siellä oli hommat menossa. Myös synnytyssali jäi toistaseksi vielä näkemättä. Muuten kyllä lonttastiin ronskisti porukalla niien huoneitten läpi nunnan perässä. Tuli kiinnitettyä huomiota kierroksen aikana siihenki, että kuinkahan jäätävät röntgen-säteilyannokset tällä reissulla saa, ku pyörii tuolla sairaalassa... Parin oven päällä palo punanen valo, oli pääkallon kuvaa jne, mutta ovi oli auki ja porukka siitä kävelee ihan huoletta ohi. Se oviki oli puuta, eli ei hirveesti piättele sätteilyä vaikka sen pitäski kiinni... Yllättävän moni osas englantia, ja monet kyltit ja seinillä olevat laputki oli enkuksi. Kaikki toivotteli meijät tervetulleiksi ja oli tosi ystävällisiä! Ja lääkäri oli aivan ihana! Semmonen tuhti emäntä valkosessa nunnapuvussa. Se kyseli kauan ollaan, kierretäänhän kaikki osastot harjottelun aikana, hehkutti miten hyvin keretään 12 viikon aikana oppia kaikkia mahollista ja myös swahilia pääsee reenaamaan hyvin. Maanantaina sitte kaheksaksi mennään kuunteleen aamurapsaa, joka kestää kuulemma tunnin ja pietään swahliksi. Eli ei älytä mittää, mutta tietääpähän työntekijät sitte, että on uusia opiskelija-mzunguja alottanu. 

Loppupäivä meni rennosti, ja illalla/yöllä mentiin isolla porukalla käymään yhessä semmosessa ulkoilmabaarissa tuossa ehkä 3km päässä. Mehän oltiin ihan siististi siellä, mutta hävetti olla valakonen, ku siellä oli jottai muita mzungu-perseilijöitä hirviässä jurrissa... Mzungu tarkottaa siis valkoihosta. Mutta se paikka oli kyllä tosi kiva! Oli kiva kattoo, ku paikalliset jammailee, ku se tulee niin luonnostaan! Ei oo ihan niin jäykkää menoa ku meikäläisillä. Siellä oli semmonen iso nurmialue, missä oli pöytiä ja tuoleja siellä täällä. Me oltiin siellä meleko kaukana tanssilattiasta, niin pysty kuitenki keskustelleen ihan hyvin, vaikka mussiikki oliki isolla. Niin, ja sitten siellä oli tietenki täkäläiset reikävessat, mikä tuli sitte koeajettua. Ei ollu niin paha ku ootin, ku kuvittelin olevani ihan normi-kyykkypissalla... :D Kyllähän siellä haisee ja lattia on aika märkä, mutta jospa se ois suurimmaksi osaksi vettä. Ja niinku yks Jenni sanoo: kusta se vaan on. Mutta paikalliset ei kuulemma käytä paperia, vaan ne hulijuttellee veellä, niin siinä varmaan tullee aika hyvin roiskittua. 

Tännään käytiin kaupungilla pistämässä housuja ja mekkoja tilaukseen. Siellä on semmonen kiva pikkuliike, Unique Batik, missä voi ostaa valmiita mekkoja, hameita, housuja, takkeja jne, tai sitte valita ite jonku kivan kankaan ja teettää siitä mitä haluaa. Mää tilasin nyt alkuun mekon. Keskiviikkona sen saa hakkee sieltä tai sitte teettää korjauksia jos ei miellytä. Maksaa yhteesä 20 000 shillinkiä, eli noin 10 euroa. Ei paha. Sitten käytiin parissa matkamuistoliikkeessä, ruokakaupassa ja kahavilla. Tällä kertaa käytettiin ihan vaan takseja, ku oli niin iso porukka ettei ois kuitenkaa mahuttu koskaa daladalaan. Ja on se muutenki vähän kivempi kulukia taksilla, eikä maksa ku 2,5e suuntaansa tuo n. 5km matka. 

Tässä on tää meijän ekan kaupunkireissun daladala-kuva. Istuttiin siis tuossa vänkärin/vänkäreijen kans selät vastakkain. Oli aika kuumottava istua tuossa oviaukon vieressä, vaikka se onneksi oliki ajon aikana kiinni...

Tännään oli mun eka pyykkipäivä tällä reissulla! Ensimmäinen, muttei ihan viimenen...

Nyt on bongattu pihasta isojaki kilppareita!

No eipä tässä vissiin tältä erää muuta. Katellaan taas alkuviikosta ku on pari päivää ihimetelly tuota sairaalan menoa! :) 

-Ampsu-

Täsä mä olen!

Täälläpä nyt ollaan ja vielä yhtenä kappaleena! On kyllä niin erilainen paikka Suomeen verrattuna, ettei nyt oikeen tiiä mistä ees alottas, nii mää nyt vaan selitän. 

Tästä lähettiin

Lennot tänne meni kivasti, mut olihan se ihan hiton pitkä matka! Etiopiassa se Addis Ababan lentokenttä oli suht pieni, mutta erikoinen. Kolmannella yrityksellä löysin semmosen vessan mihin kehtasi mennä, ku muissa ei ollu paperia ja/tai lattia+pöntönreunus täynnä kus-pis-juttua (tai jottai muuta märkää)... No, vihdoinkin se siedettävän puhas vessa löyty rukoilukoppien vierestä. Positiivista niissä kaikissa oli se, että siellä oli ylipäätään pöntöt eikä pelekästään reikä lattiassa! Noh, se siitä vessatarinasta. Kiinnostaa ihan hirviästi. 

Molemmille Afrikan kentille tullessa piti tarkkaan seurata, että mihinhän tää nyt oikeen laskeutuu. Yleensä ku tullee pimiällä jollekki isomman kaupungin kentälle, niin siellä näkkyy ihan sikana valoja. No, Etiopiassa näky pelkkää pimiää vaikka koko ajan tultiin alemmas. Se oli vähän karua, mutta tosi nätti lasku oli, ja Kilimanjaron kentällä kans! Kilimanjarolla näky pelkkää ruohikkoa, niin ehittiin miettiä siinä, että laskeutuukohan tää asfaltille ollenkaa, mutta kyllä sieltä yks kiitotie löyty! 

Selevää pässinlihhaa

Lentokentällä saatiin viisumit aika näppärästi. Täytettiin lappu, mentiin jonottaan yhteensä kolmelle eri kopperolle vuorotellen. Ekassa kopissa ne katto laput. Siellä toinen niistä virkailijatyypeistä halus kokeilla mun hiuksia, ku ne on niin sileät. Vähän aikaa mää kattoin sitä että kuulinkohan mää nyt ihan oikein, ja näytinki varmaan aika hölömöltä. Sitte se tunki kätesä sieltä pleksin kolosta ja silitti mun päätä... Siitä sitte Katrin kans lähettiin hämmentyneinä hirnuen jonottaan seuraavalle kopille. :D 

Vähänkö tästä tullee pitkä teksti. En oo vielä ees alottanu oikeita juttuja...

Nooo. Sitte tultiin talolle, esittäydyttiin, vietiin kamat huoneeseen, syötiin ja alettiin heti käymään orientaatiojutskia läpi. Ma-ti välisenä yönä tänne oli tullu kaks muutaki uutta asukasta, niin meille neljälle on nyt pidetty sitä orientaatiokurssia. Tänään se jatku kaupunkikierroksella ja swahilin opiskelulla, ja huomenna jatketaan swahilia. 

Kaupungille mennessä käveltiin eka tätä meijän kotikatua jonku matkaa, niin tultiin semmosen tien varteen missä daladalat (paikalliset pikkubussit) kulkee. Ooteltiin siinä vähän aikaa, että tulis semmonen daladala mihin mahtuis vielä viis henkee. Kaikki oli täyteen ammuttu, ja ne on sillon oikeesti tosissaan täynnä! Ovea ei saa siinä vaiheessa enää kiinni, vaan rahastajatyyppi seisoo (ja monesti joku matkustajaki) siinä oviaukossa käytännössä ulkona... Pitää ottaa joku päivä kuva siitä, ku tännään en viittiny.

Meijän kotikatu, Shanty Town Road

Kaupungilla kierreltiin kaikki hyvät paikat, nostettiin rahhaa ja käytiin kaupassa. Oli meleko kuuma, ja meikä hikkoili taas niinku pieni sika. Mutta ihan jännä paikka, eikä afrikkalaiseksi kaupungiksi oo ees niin likanen. Ei tuo keskusta mikkää iso oo, mutta menihän siellä koko ajan kompassi sekasi eikä nyt ois mittää hajua missä on mitäki. Mutta ehtiihän tässä oppia kevään aikana. Talolle tultiin sitten daladalalla. Oli kyllä eksoottista. Pittää pistää meistä yks kuva mkä otetiin siellä, jos ei näytetä siinä ihan apinoilta, mutta en oo vielä saanu sitä kuvaa ku se on tuon yhen Maijun kamerassa. Laskin huvikseen, että siellä oli 22 henkee, eikä siinä vaiheessa seisoen matkustanu ku 2 naista. Että kyllähän tuonne mahtuu. 

Daladala

Talolle tultua syötiin hyvin. Täällä on kolme mamaa, jotka tekee ruuat. Ja onhan se älyttömän hyvvää! Niin että terkkuja Helenalle, että en mää täällä ainakaa näläkää nää! Täällä on nyt lomailemassa kaks tyttöä, jotka oli joskus aiemmin ollu täällä pitempään, niin toinen oli lihonu kuulemma sinä aikana 8kg ja toinen 10kg... Että ootelkaa tätä tulevaa mätisäkkiä siellä ihan rauhassa. Pekka varmaan lähettää mut takasi tänne ku näkee mut seuraavan kerran muualla ku skypessä. Vähän ristiriitasta, että täällä lihavuus on vaurauden merkki, mutta en mää ainakaa rahallisesti täällä rikastu vaikka lihoisin 25kg. No eipä se mittää. Kunto-Partola on ens kesänä taas kovassa käytössä. Huomaako yhtää että mää oon jo hyväksyny, että oon hirviän kokonen ku kotiudun täältä..? :D 

Täällä on x määrä kanoja + kukko, kolme isoa kilpikonnaa, yks kilpikonna-vauva, 4 koiraa, kissa ja aasi. 

Koirat ei ollu kovin söpöjä, ku ne ei ollu pikkukoiria. :P Ne nukkuu päivät häkissä ja yöllä ne on irti tossa pihalla. Paka-kissasta en oo saanu vielä kuvaa, ku se on aina kiikutettu sisätiloista pois, ja ulkona en oo nähny sitä sillain että kamera ois just käjessä. Kanat ja kukko tuolla nokkii menemään. Isot kilpparit on jossai piilossa aina ku mää yritän käyä niitä moikkaan. Pikkukilppari sentään on semmosessa paikassa ettei se mee hukkaan. :) 

Minä ja ystäväni Terttu-Marjatta

Vauveli

Tapahtu täällä yks tympiäki juttu tänään. Yhet naiset täältä talolta oli tulossa takasi tänne, niin tuossa ihan kotikulmilla yheltä niistä pöllittiin käsilaukku. :( Moottoripyörän kyydistä joku tyyppi jäi pois, tuli vaan, otti laukun väkisellä kädestä ja lähti litomaan. Se keneltä laukku vietiin kaatu maahan pitkin pituuttaan, ku se koitti kaikin voimin pitää siitä laukusta kiinni. Katrin kans päästiin heti pitämään kenttäsairaalaa täällä talolla, ku nyt täällä ei oo muita hoitsuja. Puhistettiin haavat ja laitettiin sidokset. Ei ollu onneksi mitään tikattavia haavoja, niin riitti tämmönen kevyt ensiapu. Ois inhottava lähtä tikattavaksi sairaalaan. Onneksi ei tuon pahemmin käyny!

No eiköhän tässä oo ihan tarpeeksi höpötystä kolmen päivän ajalta! Pistetään vielä lopuksi pakollinen vuorikuva.

Kilimanjaro meijän pihasta kuvattuna

Kiitos, hei.

Kylläpä se nyt ossaa jännittää!

Voe että! Huomenna lähetään!

Huomenna Katri tulee aamulla isänsä kyyissä tänne Tampereelle, ja Pekka käy nakkaan meijät täältä Helsinkiin. Kymmenen maissa ois tarkotus startata Härmälästä... Saa nähä kuin se pohojosen tyttöä tärisyttää ja märisyttää aamulla. :P

Kahelta lähtee lento Helsingistä Frankfurtiin, sieltä Addis Ababaan (Etiopian pääkaupunki jos joku ei tienny) ja sieltä vielä sitte jollai räpsyllä lennetään Kenian yli Tansaniaan Kilimanjaron lentokentälle. Tiistaina pitäs olla perillä klo 12.55 paikallista aikaa, eli Suomessa kello on sillon 11.55. Aika paljo meillä on oottelua lentokentillä, mut eipä se mittää. Tansanian päässä sitten ostetaan viisumit ja hommataan oleskeluluvat. Sieltä Tanzania Volunteersista tulee tyypit meitä vastaan ja mennään niien kyyillä Moshiin.

Tän viikon oon ollu Tampereella ja hoijellu viimesiä asioita. Apteekista kävin hakeen hanskoja, Forexilta hain hirviästi dollareita viisumia ja oleskelulupaa varten ja ostin uuet ihanat keltaset lyhytvartiset kumpparit! Ois tietenki ollu fiksumpi ottaa jotku vanhat, mut ei mulla ollu mistä ottaa, niin piti ostaa uuet. Nyt mää voisin tepastella ne jalassa kämppää ympäri. Pienestä sitä on pölijä onnellinen. Tännään oon sitte pakannu ja tarkistellu neuroottisesti, että onhan mulla kaikki maholliset liput ja laput matkassa. Kaupassa piti kävästä ostaan vielä vähän kosmetiikkaa, 4 pussia salmiakkia ja uus hammasharja. Nyt pitäs pärjätä. :)

Toivoton pakkaaminen käynnissä:

Kiva ku oli tuo joulu tossa, niin on kerenny nähä aika paljo kavereita ja sukulaisia. Mummot on kauhistellu kilipaa tätä reissua. Paras oli perinteisesti Helena 87 v. meijän äitille: "Nii mihin, Thaimaaseenko se lähtee? Ai Tansaniaan? Voe hyvä jumala! Saako se siellä ees ruokaa? Voe voe voe... Kuin pitkään se siellä on? Voe kauhia!"...

Tyttöjenki kans ehittiin istua ja höpöttää yks päivä, ja sitten pidettiin Utajärven kovimman puulaakijoukkueen eli Lintusaunan kans semmoset läksiäissaunailtabileet. Oltiin Utiksella meijän saunalla ja kamut vuokras paljun, niin saatiin siellä porukalla pyppiä. Oli kyllä kivvaa. :)

Tässäpä höyryävää kansaa palijussa:

Ja aina yhtä ajankohtainen Lintusaunabiisi kuuluu tähän linkittää kans:
WÖYH! - Lokki

Mutta eipä muuta ku pitäkää vaikka peukkuja, että päästään Katrin kans hengissä perille!

Koitan tehä tänne seuraavan postauksen (vai miksi näitä sanotaan..?) mahollisimman pian!

-Amppe-