Taas on yks viikko menny, ja on niin monta tarinaa kerrottavana, että voi
voi! Toivottavasti jaksatte ees puolet lukkee. Tai kattoa vaikka kuvat ja kuvatekstit... Meni vähän pitkään tän kirjotuksen kans. Rupesin kirjottaan tätä tiistaina, yritin julkasta keskiviikkona, ja nyt tää ehkä onnistuu... :)
Oltiin siis kaks viikkoa siellä lastenosastolla. Siellä oli tosi kivvaa,
ku hoitajat ja lääkäri oli mukavia ja lapset oli ihania. Silti päädyttiin kuitenki vaihtamaan nyt vielä loppuajaksi synnärille, koska sieltä saahaan eniten irti tästä
harjottelusta. Ja on siellä muutenki niin mukavaa. Käytiin perjantaina
kysymässä toiselta synnytysosaton lääkäriltä että onko ok jos me tullaan
loppuajaksi vielä sinne molemmat, niin se sano että tottakai passaa, ootte tosi
tervetulleita ja halasi meitä vielä päälle! Oltiin ihan mielissään ja suupielet
korvissa koko loppupäivä!
Mutta viime viikko oltiin vielä siis pediatricilla. Oli ihan mukava
viikko. Rutiinit siellä on samanlaiset joka päivä. Aamulla lääkärinkierto,
sitten lasten kans leikkimistä, limukkatauko, haavojen puhistus ja lopuksi
lääkkeidenjako. Palovammapotilaita oli lopussa neljä, ja oli taas kerran raastavaa
kattoa niitä pieniä ku ne huusi ja pelkäsi aina ku meni ees niien lähelle mitä
tahansa tekemään. Yks äiti meni pois aina siksi aikaa ku oli haavanhoito. Me
piettiin lapsesta kiinni ja hoitaja putsasi haavat. Niitä hetkiä ei tuu ikävä,
voin kertoa.
 |
| Leikkihuoneesta löytyy tämmönen astetta friikimpi nukke... |
Siellä oli myös yks isompi tyttö, jota oli purru ilmeisesti käärme
jalakaan pottuvarpaan tyveen. Ei sitä tarkalleen tiietty mikä sitä on syöny, ku
oli ollu pimiää ku se tapahtu, mutta se jalaka oli monta päivää turvoksissa ja
tosi kippee säärestä alaspäin, niin tuskin se mistää ötökästä on tullu. Täällä
on semmonen joku perinteinen juttu, että käytetään semmosta mustaa, tietyltä
alueelta löytyvää laavakiveä tommosiin myrkyllisiin käärmeen- ja ötökänpuremiin. Tehhään
viilto siihen purema-/pistokohtaan ja laitetaan se kivi siihen vaikuttammaan,
niin se immee sen myrkyn pois. Se tytön mummo oli siis tämän hoijon teheny heti
sen pureman jäläkeen (olikohan se su- vai ma-ilta ku se oli tapahtunu), ja
sairaalassa sitten hoijettiin lääkkeillä. Annettiin hydrokortisonit ja
antibiootit, mutta ei se turvotus siitä ollu lähteny ees vielä torstaihin mennessä.
Sitten palattiin back to traditional way ja kokeiltiin uuestaan sitä kivvee. Se
keitetään maijossa, niin se saa tehonsa takasi ja sitä voi taas käyttää.
Torstaina sitte lääkäri puudutti ja teki partaterällä viillon siihen puremakohtaan, laitto
siihen sen kiven ja sitten sidos päälle. Sen annetaan olla siinä siihen asti
että jalaka paranee. Näköjään se sitte autto, koska ei sillä se kinttu ollu
ennää perjantaina turvoksissa ja paljo paremmin pysty jo kävelemmään. Se
kotiutettiin, mutta kivi tais jäähä vielä sinne ässehtimmään. Kai ne ottaa sen ite pois tai käy otattamassa myöhemmin sairaalassa. Mutta joka tappauksessa, lievästi sanottuna oli aika
mielenkiintonen keissi taas. :D
 |
| Voihan Joshua mikä pikkupoitsu <3 |
Ainiin, kävinhän mää tiistaina tosiaan laittaan tommoset letit päähän! Pienen säätämisen jälkeen löyty joku lettimuija joka tarjoutu ottaan mut piinapenkkiin. Sattu ihan sikana. Vielä enemmän ku sillon ku Pekka värjää mun hiuksia! Mutta oli se sen arvosta, ei menny ku kolme tuntia ja makso hikiset 25000 tsh eli noin 12,5 euroa. Ja nää on kivat. Alakaa vaan pörröttää aika noppeesti, niin katotaan jos kaks viikkoa ees pyssyis jonkunäkösenä ja ottais sitte pois.
 |
| Joshua, Felista ja Katri leikkimässä. |
Muuten viikko meni viikonloppua ootellessa. Perjantaina meillä iski ihan
älytön paniikki töissä aamurapsan jälkeen. Siellä oli kaks viikkoa yhet
aussilääkärit vapaaehtoistöissä, niin ne piti siinä viikon aikana muutaman
lyhyen luennon raporin yhteydessä, ja perjantaina ne sitten sano heipat,
kiitteli jne. Me ollaan mietitty, että meki viimesenä aamuna pietään just sen
aamuraportin yhteyessä joku tommonen ”kiitospuhe” tms, ja ei kait siinä mittää,
mutta ku hoksattiin että siihen on ennää kaks viikkoa aikaa! Oltiin ihan
oikeesti ihan häjissään jo että apua, mitä me sanotaan, miten me pystytään olemaan
itkemättä ja apua apua apua ei lähetä mihinkää! Katri yritti muka suomeksi
alkaa leikisti pitää sitä puhetta, niin sitä alako ja kahen lauseen jäläkeen
itkettää..! :D Me saahaan pikkusen reenata sitä ettei mee ihan poraamiseksi…
Mutta oikeestihan meillä on onneksi vielä kolome viikkoa jälellä harjottelua ja
kaks viikkoa lommaa, mutta oltiin laskettu ja aateltu onnneksi väärin! :D Mutta
silti... Siitä tullee niin kauhia päivä ku pittää sanoa kaikille heipat. Alakaa
tärisyttää taas ku aattelee. Mutta ei tänne vissiin ikkuisiksi ajoiksi voi
jäähäkkää…
Sitten tuli se viikonloppu! Lauantaina lähettiin Lake Chalalle Tansanian
ja Kenian rajalle! Lähtö piti olla klo 12, mutta auton pakkaamisen ja
kauppareissun jälkeen kello oli lopulta 13 ku lähettiin ajeleen. Siellä hengailtiin siis leirintäalueilla ja nukuttiin teltoissa. Meillä oli mukana oma kokki,
Happy, joka teki meille taas niin hyvät evväät ettei mittää järkiä! Happy oli
meillä myös safarilla kokkina ja oltiin sillonki enemmän ku tyytyväisiä! Mutta mennäänpä asiaan. Se järvi on semmonen kraateri, ja leirintäalue on siellä kraaterin
reunalla. Tultiin sinne leirintäalueelle ja syötiin lounasboksit. Sen jäläkeen
lähettiin uimaan sinne järveen. Meni joku vajaa puoli tuntia ku patikoitiin
jyrkässä rinteessä olevaa polokua pitkin alas uiskentelemaan. Aivan hullun
kauniit maisemat siellä oli kyllä! Puolet siitä järvestä on Kenian puolella ja
puolet Tansanian puolella. Vesi oli ihanan turkoosia ylhäältäpäin katottuna,
mahtavan kirkasta ja sopivan lämmintä! Kraaterin ympärillä on savannia. Uitiin siellä järvessä joku puoli tuntia ja
kiivettiin takas ylös. Siinä istuskeltiin leirissä ja mitähän me siinä
tolskattiin ennen ku päästiin päivälliselle. Alko sopivasti tihkuttaa, niin
mentiin ruokailukatokseen ootteleen päivällistä ja pitämään sajetta. Tehtiin
siinä kulhollinen sangriaa ruokajuomaksi ja syötiin taas ihana päivällinen.
 |
| Siinä valmistuu sangria! |
 |
| Kyllä, me pelataan mölökkyä tässä... |
Sajekki kerkes loppua sopivasti, Louis tuli järvelle suoraan työreissulta ja viritti meille
musiikit soimaan ja valot ettei tarvi pimiässä jammailla. Pelattiin mölökkyä,
grillattiin vaahtokarkkeja, syötiin, juotiin, jammailtiin, piettiin kivvaa. Oli
mukava ilta, mutta kaikki väsähti pikkuhiljaa ja kömpi telttoihin. Mää jäin
siihen vielä höpöttään Abun ja Alin kans, ku ei väsyttäny yhtää ku oon tämmönen
yöeläjä. Abu oli siis meillä yhtenä kuskina ja Ali oli Louin kans siellä
Tangassa työreissulla ja tuli kans sinne järvelle. En nyt ees tiiä oikeestaan
mikä tyyppi se oli, mutta ei kait sillä niin väliä. :D Siinä istuskeltiin ja
juteltiin kaikessa rauhassa ja mää koitin hävittää meijän viimesiä sangrioita,
ku yhtäkkiä alako valot pätkiä. Eka se käväs pois ja sitten sammu kokonaan.
Pojat rupes katteleen että mitäs tää nyt on, ku ei ainakaa sähköt menny ku
vessarakennuksessa näytti olevan valot kuitenki. Siellä puskassa oli hyeena,
joka oli purru sen johon poikki! Ja se oli oikeesti lähellä se elukka! Se ei
käyttäyny niinku hyeenat normaalisti käyttäytyy, koska se ei pitäny mittää
ääntä ja tuli niin lähelle ihmisiä vaikka näki meijät siinä pihalla. Syömäänhän
se ois varmaan ollu tulossa, ku meillä oli siinä kanaa ja muuta grillievästä
pöyällä. Ja se ei lähteny mihinkää vaikka pojat piti mekkalaa ja koitti ajaa
sitä kauemmas, ja Abu heitti sitä kivilläki. Ei sitte uskallettu jäähä siihen pihalle
jos se käy vielä päälle, niin mentiin autoon jatkaan höpötystä. Hauska ku eka
mää pelekäsin hiiriiä, jotka oli vähän aikasemmin juoksennellu vessaan
menevällä polulla, mutta ton jäläkeen näin (kuvittelin näkeväni) vaan hyeenaa
joka puolella eikä ois voinu hiiret vähempää pelottaa! Oli ihan
pilikkopimiää, ja mun taskulamppu oli jääny johonki, niin en sitte uskaltanu
lähtä vessaan enkä telttaan, niin jäin sitte lopulta sinne autoon nukkuun. Aamulla
oli vähän selittämistä että misä se sinä oot nukkunu! :D
Sunnuntaina oli sitte patikkaretki sinne lähiympäristöön. Syötiin
aamupala yheksän aikaan ja kympiltä lähettiin käppäileen oppaan johdattamana.
Mentiin eka jonku toisen kraaterin reunalle ja lähettiin käveleen sitä ympäri.
Oli aika puskasta maastoa, niin pelotti vähän että kohta on käärmeitä nilikoissa
kiinni, mutta ei nyt onneksi sattunu kohalle. Nähtiin yhen norsun jämät siinä
matkan varrella. Salametsästäjät oli tappanu sen, siltä oli otettu syöksyhampaat ja lihat ja sitten se oltiin poltettu ja jätetty jämät siihen. Se oli jännän näkönen. Kauhian
kokoset ne luut ja kallo. Nahkaki siellä lötkötti maassa. Sitten nähtiin
apinoita jossain kohtaa ja kaikkia kivoja maisemia tietenki. Käytiin myös Kenian
puolella hyppimässä! Nyt voi siis sanoa kävässeensä myös Keniassa. :P
 |
| Hanna, Katri, mää ja Anniina |
Patikoitiin melekeen neljä tuntia auringonpaisteessa, niin me kaikki palettiin
ja oltiin ihan hikisiä ja väsyneitä ja erittäin valmiita suihkuun ja lounaalle
ku tultiin takas leiriin. Mentiin vielä Hannan ja Josefinin kans käymään
uimassa ennen lähtöä takas Moshiin. Just ku oltiin autoja pakkaamassa
lähtökuntoon, niin alko sopivasti sattaa vettä. Oltiin ihan mielissään, että olipa
kiva viikonloppu ja silleen, mutta vielä siinä oli seikkailua jälellä… Oli nimittäin "pikkusen" autojen kans ongelmia… Hanna, Anna ja ruotsi-tytöt Linda ja Josefine
pääsi talon pakulla perille ihan ongelmitta, mutta Louin autosta, missä oli
Louis, Ali ja Katri, meni eka rengas heti alakumatkasta. Siihen vaihettiin joku
hikinen vararengas, joka kesti ehkä 10 minuuttia ennen ku se meni paskaksi.
Minä, Hanna, Anniina ja Happy oltiin Abun safariauton kyyissä, niin lähettiin
sitte ettiin joku paikka missä saatas korjattua se rengas. Käytiin tyre
doctorit ja muutama muu paikka kattoon, ja lopulta löyettiinki joku paikka
missä joku sai sen jotenki korjattua ja lähettiin viemään sitä takasi. Taas
päästiin jatkaan matkaa. Abu kävi sitte tankkaan vähän lissää löpöä autoon,
niin kohta auto sammuki sitte tienposkeen. Soitettiin Louille että tulukaahan
takasi, että me ollaan nyt vaihteeksi täällä jumissa. Siinä ne koitti
selevitellä että mikä on ja mitä tehhään, mutta meille hommattiin taksi millä
päästiin Moshiin. Katrin autovalinta meni eniten pieleen, koska se oli Louin
kyyissä, joka oli lopulta kaiken selkkaamisen jälkeen takas kaupungissa yheltä
yöllä! Eka auto oli siis puoli kuuen aikaan perillä, me puoli kaheksalta
taksilla ja Katri sillon ”pikkusen” myöhemmin. Lopulta siis selvisi, että
tankissa oli dieselin sijaan vettä. Ja koska tää on Tansania, niin senkää
homman selevittely ei mee niinku Strömsössä. Ne oli ootellu huoltoaseman
johtajaa vaikka kuin kauan, mutta se ei tullu koskaa paikalle. Seuraavana
päivänä ne oli jatkanu selkkaamista, niin se ukko ei ollu halukas maksaan
mitään korvauksia mistään. Abu aiko sitten oikeustoimien kautta saaha
korvaukset auton hajoamisesta ja se oli myös kuttunu jotku toimittajat tekemään
uutisiin jutun siitä huoltoasemasta, että tulis mahollisimman paljo paskaa sen
huoltsikan johtajan niskaan. Auto saatiin lopulta korjattua, mutta
pikkunen riesa tuli kyllä tuosta tankkauksesta. Että semmonen Lake Chala
–reissu! Onpahan muistelemista taas!
 |
| Tällä tyre doctorilla ei ollu lääkkeitä meijän renkaalle..! |
Nyt ollaan siis seuraavat kolome viikkoa takas synnärillä! Siellä on
kyllä niin huippua! Ja nyt oli kiva palata sinne, ku ossaa tehä ja tietää mitä
voi tehä jos on tylsää ja voi olla avuksi. Alkuviikko on ollu jo tosi
mielenkiintonen, mutta selitän siitä sitte ens kerralla!
-Amppe-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti