Ennää kolome viikkoa jälellä !!!

Aika mennee täällä niin noppeesti että tää on jo ihan kauhiaa. Huomenna alakaa harjottelun viimenen viikko, sunnuntaina lähetään tarpoon sitä Kiliä ylöspäin ja sitten onki kohta ennää viikko jälellä. Huomenna on joku public holiday, niin ei tarvis oikeesti ees mennä töihin, mutta me halutaan mennä ku vejellään viimesiä siellä synnärillä ja koko sairaalassa. 

Viime viikolla mentiin siis takasi synnärille. On ollu kivvaa! Oli niin kiva ku kaikki toivotti meijät tervetulleiksi. Kaikki sannoo mua siellä Miamiaksi (yhen lääkärin keksimä lempinimi mulle, ku Anna-Miina oli vissiin turhan vaikia), niin mää en ees tunnista jos joku huutelee mua Annana tai jonaki muuna. :D Ei oo kauheesti päästy ottaan koppeja, mutta ollaan otettu tavotteeksi, että muistetaan kattoo aina lapsen syntymäaika ja laskee apgar-pisteet yhen ja viien minnuutin iässä. Ne unohtuu tosi tosi heleposti! Tietenki sitte jos toinen on ottamassa koppia, niin ei tarvi apgareihin ja muihin keskittyä ku sen toisen vaan. Ekalla viikolla unohettiin ne tosi monesti, mutta nyt ossaa jo aika hyvin aatella ne jo lunttaamatta lippulappuista että miten ne menikää. Eli ollaan ainaki jossai asiassa kehitytty. Sitten ollaan käyty myös sektioita kattomassa leikkaussalissa. Kiva ku ossaa jo olla omatoiminen siellä osastolla, niin ei tarvi istuskella tyhyjän panttina. Ollaan oltu lääkärinkierrolla kaverina aina välillä jos ei oo ollu synnytyksiä. Sillon vaan pittää käyä välillä kuikuileen synnytyssalin puolella, että onko siellä äksöniä. Ei viittis missata synnytyksiä sen takia että on verenpaineita ja lämpöjä mittailemassa... 

Meijän sairaalan komialla takapihalla kasvaa
komia parachichi- eli avokadopuu!

Välillä on ollu kyllä semmosta settiä salissa, että huhhuh. Ollaan ristitty yks kätilö epparimuijaksi, koska se tekee episiotomian ihan joka kerta ku se on puikoissa. Se ei ees pahemmin kattele että mahtuuko se vauva sieltä ulos ilmanki, vaan se tekee epparin aina. Aika monta sen hoitamaa synnytystä oon nähny, ja yhtää semmosta kertaa en oo ollu todistamassa ettei sillä ois sakset viuhunu. Toinen karu tapaus on runttaajamuija, joka mennee aina runttaamaan sitä synnyttäjän mahhaa, että saahaan vauva pihalle. Se on tosi vaarallista, ku voi esimerkiksi tulla kohdun repeämä ja äiti voi vuotaa tosi paljo jos sitä mahhaa on koko painolla runnottu menemään. Äiti ei myöskää saa kunnolla henkeä ku painetaan pallean kohalta täysiä, niin ei hirveesti edistä sitäkää äidin ommaa ponnistusta, mikä kuitenki on se tärkein. Ne myös hermostuu saman tien, sekä hoitajat että synnyttäjä. Siellä huuetaan ja läpsitään niin että läiske kuuluu varmaan käytävälle asti. Muut kätilöt on hyviä ja kärsivällisiä, mutta nää kaks ku oli hoitamassa yhtä synnytystä tässä joku päivä, niin me Katrin kans vaan halavaantuneina katottiin että ei tsiisus mitä hommaa. Ne ei antanu sen äitin juurikaa ees rauhassa yrittää ite ensin, vaan toinen kaivo sakset esille ja toinen kiipes äitin päätypuoleen runnomaan sitä sen mahhaa. Sille tehtiin eppari ja se runtattiin väsyksiin, ja lopulta sille tehtiin kuitenki sektio. Että semmosta. 

Viime viikolla käytiin myös ambulanssin kyyissä viemässä yks keskonen issoon sairaalaan. Tultiin töihin, niin yhessä keskoskaapissa oli kaks myttyä. Toinen näyttiki siltä että siellä on vauva, mutta toinen näytti ennemminki pelekältä kangasmytyltä. Se pikkunen oli 26. raskausviikolla syntyny 1kg painonen tyttö. Se oli aamukuuelta syntyny, ja sen jälkeen se oli vaan köllötelly iliman mittää hoitoja siellä kaapissa. Meille yövuorossa ollu kätilö sano että kunhan lääkäri tullee, niin sanokaa sille, että toi pittää siirtää KCMC:hin. Lääkäri tuli ja sanottiin että katoppa tätä, oisko KCMC-hommia, niin se rupesi samantien täyttään siirtolomaketta ja hoitaja soitti sairaalan ambulanssikuskille (täällä sitä voi oikeesti sannoo ambulanssikuskiksi iliman että sen tarvii vettää hernettä nokkaan, koska se oikeesti vaan kuskaa...), että kohta mennään. Näissä kaikissa säätöhommissa meni melekeen puoltoista tuntia. Oltiin jo autossa ku hoitaja lähti vielä vauvan kans osastolle, että annetaanpa sittenki vähän happea ensin. Otettiin toisen vauvan nokalta aikuisten kokoa olevat happiviikset ja koitettiin saaha tähtäiltyä niitä sen vauvan sieraimiin. Viis minnuuttia siinä vielä kulutettiin, minkä jäläkeen päästiin lähteen. Kyssyin, että eikö ois mittää pientä happipulloa minkä vois ottaa mukkaan, niin sais antaa matkalla, mutta ei siellä semmosta oo ja ambulanssissa ei oo muuta ku paarit ja penkki. Jos jotain lääkkeitä tarttee, niin ne on mukana sitten potilaan ommaisilla tai hoitajalla. Saatiin vauva kuitenki hengissä perille ja tuli nähtyä se KCMC samalla. Huvittavinta oli se, ku huomattiin takasi lähtiessä meijän lanssin rekkari... Revettiin nauraan Katrin kans, mutta kuski ja hoitsu ei ymmärtäny yhtää mitä me hörötettään siinä. :D 

Mun mielestä toi ASY ois just hyvä rekkari mihin tahansa lanssiin!

Täsä se komiasti nököttää.

Välittömässä lähtövalamiuessa viien auton keskellä...

Mun nakkisormet oli just hyvät tohon hommaan...

Siinä köllöttää täysaikanen ja keskonen samassa inkubaattorissa.

Tällä viikolla tehtiin myös kaks yövuoroa. Oli ihan ok, mukavasti hommaa tasaseen tahtiin. Syötiin karkkia ja keksejä ja pähkinöitä ja herkkuleivät ja koitettiin pysyä herreillä lukemalla Ensihoito-kirjaa... Toi meijän puutarhakirja oli vähän turhan tylsää luettavvaa kahen-kolomen aikaan yöllä, niin käytiin haahuileen välillä sairaalaa ympäri ja säikyteltiin (vahingossa) yövartijaa. Se ei vissiin oottanu näkevänsä kahta mzungua keskellä yötä hortoilemassa pitkin sairaalan käytäviä... Senki takia viikko meni tosi noppeesti, ku oli vaan yks aamu ja kaks yötä ja siinä tuli viikon tunnit täyteen. Sitten on tullu myös uusia asukkaita ja muutenki ollu vaihtelua, niin taas on yks viikko ohi. 

Ai niin, käytiinhän me hotspringseillä viikko sitten sunnuntaina! Oli ihanan rentouttava päivä! Ajettiin sinne johonki hevonkuuseen niille lähteille. Oli ihanan lämmintä vettä ja siinä oli meleko kova virta. Tosi kirkasta vettä siellä oli. Meillä oli snorklausvehkeet mukana, niin oli kiva katella niien lasien kans siellä veen alla. Sitten siellä oli myös semmonen köysihommeli millä sai hypätä sinne vetteen. Kävin toisella uintikierroksella testaamassa senki muutaman kerran. Mulla ei oo todistusaineistoa tästä reissusta vielä omalla konneella tai tikulla, ku en oo muistanu pyytää muilta, mutta laitan ens postaukseen sitte! Se oli kyllä oikeesti kaunis paikka. Paljo siellä oli väkkee, ku paikallisetki käy siellä paljo sunnuntaina, mutta eipä se haitannu. Taas päästiin syömään lounasboksit! Se on ehkä parasta aina nuissa reissuissa, ku saa lunch boxit ja siellä olevaa kannaa! Nam. Oli puhetta, että ois kiva käyä myös telttaileen siellä lähteillä, mutta ei me maheta ehtiä ennää tällä reissulla. Ehkä sitte ens kerralla... ;)

Anniinan kans fiilistellään monta kertaa päivässä sinne Kilille lähtöä! Viikon päästä tähän aikaan ollaan eka pätkä jo kiivetty ja kuorsataan tyytyväisinä teltassa! Huippua! Joka kerta ku nähhään Kili (eli sillon ku ei oo piliviä haitolla), niin ollaan ihan fiiliksissä, että me oikeesti meinataan mennä tonne! Toihan on hirviän korkiallaki! Ei oo järkiä! :D Ollaan käyty juokseen tuolla yhellä tosi kivalla reitillä, mistä vuori näkkyy ihan älyttömän hyvin aina aamulla! Yks aamu otettiin kamera mukkaan ja otettiin kuviaki siellä..! Tiistaina tullee siitä kiipeilyfirmasta joku Alex kattoon meijän kans kaikki valmiiksi ja voijaan kysellä kaikkea mitä tullee mieleen. Mun pittää vuokrata niiltä vaikka mitä kampetta, ku en ollu ihan varautunu tommosiin kiipeilyhommiin, ku alkuperäsen suunnitelman mukkaan piti viikon päästä lähtä Sansibarille ottaan arskaa ja uiskentelemaan... :D Mutta alkavalla viikolla siis levätään ja syyään niin pirusti ruokaa, että jaksaa oksennella sitten vuorenrinteellä komiassa kaaressa! Anniina lupas että saan vielä huomenna käyä puntilla, mutta sitten ei saa ennää reenata. 

Siellä se meitä oottelee! On se hieno.

Ihan jees nää lenkkimaisemat meillä!

Mutta joo, koitan vielä kirjottaa yhen tekstin ennen tuota patikkaretkeä jos nyt jottai jännää tapahtuu.

Ampsu