Pediatric ward - Arusha - Rallit

Siinä kolome asiaa, jotka jäi viime viikosta mieleen. 

Pediatricilla eli lasten osastolla alotettiin siis viime viikon maanantaina. Siellä on ihan ylisulosia lapsia, jotka sulattaa meijän sydämet joka päivä! Henkilökunta on tosi mukavaa ja lääkäriki ihan ok, vaikka sen puhheesta ei taho saaha hullukaa selevää ku se vaan mumisee. Siellä on joku noin 30 potilaspaikkaa. Äidit nukkuu lastensa kans samassa sängyssä ja sitten siellä käy päivisin sukulaisia moikkaamassa. Yleisimmät sairaudet tuolla osastolla on pneumonia, malaria virtsatieinfektio ja ripuli. Nyt on yhteensä neljä palovammapotilasta ja sitten yskää, ripulia, oksentelua, malariaa, jonku hyönteisen purema, keuhkokuumetta ja olikohan muuta... 

Tuolla osastolla on tosi mielenkiintosta olla, mutta myös tosi tosi turhauttavaa. Mää en kestä ku kanyylia ei saaha ekalla yrityksellä suoneen, niin sitten se otetaan pois, laitetaan paskaselle penkille leppäämään ja oottelemmaan että katellaan seuraava suoni, ja sitten sillä samalla pistetään uuestaan. Ite ennemmin pistäis sen äitin ostamaan lissää kanyyleita apteekista ku sorkkisin likasella ja aiheuttaisin jonku sepsiksen sille pennulle. Sitten ku niihin ylleensä mennee pelekät i.v.-lääkkeet, eikä käytetä mittää hepariinia tai muita hienouksia (lue: itsestäänselvyyksiä) mitä meillä Suomessa, niin sitten ne vaivalla sorkitut kanyylit mennee tukkoon ja taas jouvutaan huuattammaan. 

Tipanlaittopiste on pihalla partsilla, koska siellä on paras valo.

Toinen turhauttava asia on nuijen palovammojen hoito. Just nyt niitä on vielä erityisen paljo, ku ihmiset tekee tulet sisälle ku on jo vähän viileempää ja satteisempaa. Sitten lapset saa puurot ja veet ja maijot päälle. Yhellä oli syttyny vaatteet tuleen ja yhellä vähän isommalla pojalla oli roskia polttaessa ollu joku painepakkaus siellä roskien seassa, mikä oli sitte räjähtäny käsille ja naamalle. Eka potilaiden äitit puhistaa ne haavat saippuaveellä (!) ja sen jälkeen hoitaja putsaa ne harsotaitoksilla ja keittosuolalla. Sitten siihen päälle laitetaan semmosta palovammoille käytettävää rasvaa, mutta niitä ei peitetä millään, niin niihin pääsee kaikki lika tarttumaan... Toi saippuavesi on kyllä viimenen mitä niihin kannattais käyttää, aargh... Täällä käytetään haavanhoidossa paljo hunajaa, mutta tuolla sairaalassa ei käytetä sitä vaan tuota rasvaa, ja kotona sitten hunajaa. Yks hoitaja on vielä niin kovakouranenki, että sitä oikeesti sattuu jo kattoa. Yks toinen taas puhisti niin hellävarasesti, mutta silti tarpeeksi tehokkaasti, että oli melkein jopa nautinto kattoa vaihteeksi erilaista tyyliä. Mun sydän särkyy joka päivä ku katotaan sitä puhistusoperaatiota ja ne lapset märisee niin paljo ku kurkusta lähtee. Eikä puhettakaa mistää haavanhoidon ajaksi käytettävästä kipulääkityksestä... Varsinki pienimmillä näyttää että henki salpautuu ku sattuu niin paljo. Ja itellä käy melekeen yhtä kipiää. Tässä on pari kuvvaa niistä palovammoista. (Äiti, nää ei oo sulle sopivia kuvia!) 

Tätä on hoijettu jotain reilut kolome viikkoa. Tää on se jolla sytty vaatteet palamaan.

Tää on ihan tuore, kuumasta veestä tullu.

Että semmosta. Tuolla on ihana leikkihuone, missä aina välillä käyvään leikkimässä lasten kans (ja välillä kahestaan, jos kukkaa ei ala meitä)... Kyllä meillä ylleensä on siellä kamuja, niinku nyt tällä viikolla tuolla on ollu aivan ihana 3-vuotias hymypoika Joshua, johon oon ihan rakastunu! Pittää koittaa saaha siitä valokuva ennen ku se kerkiää kottiutua, niin voin sitte muistella sitä. Tännään se oikeen juoksi meijän luo aamulla ku huomasi että ollaan tultu töihin! Sitten sitä piti roikottaa koko ajan ja hömpöttää sen kans. Voi että mikä poitsu! :) 

Hoitsunretale rakensi tornin.

Mzungut ei oo taaskaa siivonnu jäläkiään.

Onneksi leikkihuoneesta löytyy sairaalan ainoot rollaattorit!

Ja taas koitti viikonloppu! Lähettiin perjantaina Arushaan töitten jäläkeen, oltiin yötä ja tultiin lauantaina takasi joskus alkuillasta. Oli kiva reissu akkaporukalla. :) Arusha on ensinnäki semmonen isompi kaupunki tuossa parin tunnin bussimatkan päässä. Bussilippu makso mennessä 2500 shillinkiä ja palatessa 3000 shillinkiä, eli 1,25e ja 1,5e, eli ei mittää. Ilmastoitu bussi ois maksanu 10000 tsh, mutta eihän me nyt viittä euroa aleta bussista maksaan, herrajjumala! :D 

Meillä oli mennessä kiva matkaseuralainen vähän aikaa. Me istuttiin viiestään siellä ihan takapenkissä ja parin penkkirivin päässä oli semmonen tyttö äitinsä kans. Se tyttö kyyläsi meitä ihan ihimeissään, että mitä noi oikeen on, niin se sen äiti laitto sen tulemaan sinne meijän luo. Mää istuin siinä keskimmäisenä käytävän kohalla, niin otin sen sitte syliin, niin sai ihan urakalla ihimetellä mzunguja. Suu auki se vaan katteli niinku ois jonku paskahalavauksen saanu, mutta kyllä se siitä sitte alko pikkuhiljaa lämpeneen, hiplaili meijän kaikkien käsikorut ja rappasi mun kynsiä. Aika pitkään se siinä istuskeli, ja välillä kävi äitin luona ja tuli vielä kerran käymään ihan vapaaehtosesti meijän luona uuestaan. 

Söpösti hämmästyny matkaseuralainen.

Arushaan päästyä kello oli sen verran paljo, ettei keretty ku mennä buukkaamaan huone hotellista, jota joku oli suositellu, ja sen jäläkeen mentiin syömään. Oltiin tän meijän hotellin nettisivuilta luettu, että niillä on meksikolainen ravintola siellä. Me niiiin nähtiin jo sangriakannu ja ihanaa ruokaa nokan eessä, mutta totuus oli vähän toinen. Se oli niin kytynen paikka, että katottiin menu läpi ja todettiin että parempi syyä jossai muualla. Otettiin kuitenki yhet oluet ja pikku-snacksit, jotka oli kaikki semmosia mikrossa lämmitettäviä. Niissä meni kuitenki niin kauan että alako ensin jo naurattaan, mutta sitten ku alako olla oikeesti kiljuva näläkä, niin alako -tuhisuttaa- ja oltiin jo ihan hermona. Vihdoin saatiin melekeen oikia tilaus ja melekeen oikia lasku ja lähettiin toiseen paikkaan. Siellä oli hyvät evväät ja jopa livemusiikkia! Myös tupakanmaistattajatyttöjä pienissä mekoissa. Ei muuten Suomessa nykyään tulis tommoseen markkinointiin lupia..! :D Sieltä mentiin sitte johonki kytyseen yökerhoon ja aikasin nukkuun, ku se oli oikeesti niin kytynen (ja oltiin siellä liian aikasin). Mutta jaksettiinpahan herätä aikasin aamupalalle ja shoppaileen!

Näkymiä 7. kerroksesta.

Hotellihuoneen ikkunasta tämäki.

Lauantain tavotteena oli löytää punasia hiuksia mulle ja Annalle lettejä varten. Ei löyetty, niin humputeltiin kaikki rahat sitte Masai-marketilla. Siellä oli kaikkee tota kivvaa turistikrääsää ja koruja, niin mehän tultiin ihan hulluiksi siellä. Onneksi tuli sade ja rahatki melekeen loppu, niin lähettiin lounaalle ja sitte bussiasemalle. Africafessa vejettiin ihanat lounaat, ja cappuccinot ja kakut päälle, niin ai että oli ihimisen hyvä olla! Arusha oli ihan ok, mutta Moshi on kivempi. Toi oli likasempi ja siellä oli liikaa ihimisiä jotka alako seuraan ja koitti kaupata ties mitä. Meinattiin sitäpaitsi jäähä heti bussiaseman nurkilla bussin alle, ku se kaahas kauhiaa kyytiä. Mutta selevittiin hengissä ja päästiin turvallisesti kottiin kaupunkilomalta! :)

Uijui.

Sunnuntaina oli rallit! Mentiin Katrin kans kattoon, ku kettää muuta ei kiinnostanu niin paljo että ois klo 6.30 kehannu olla lähtövalamiina. Toi TVL:n omistaja Louis oli siellä ajamassa. Toi kisa järjestettiin tuolla jossai yhen kylän sorateillä, niin sinne piti mennä nuin aikasin ennen ku suletaan muijen autojen kulku. Silti siellä meni aina välillä daladalaa, henkilöautoa, polokupyörää ja ties mitä maitokärryä. Sitte vaan ihimiset huito että väistäkääpä vähän tuota nopiampaa tulijaa. Pyörittiin siellä siis tvl:n hiacella meijän kuskin Akramin kans, ja sitten oli myös omalla autolla yhet Akramin ja Louin kaverit. Vaihettiin aina välillä paikkaa, käytiin kaupungissa lounaalla ja mentiin taas takasi. Louis keskeytti ekan kierroksen jäläkeen, ku sillä meni vaihelaatikko rikki. Oltiin kuitenki loppuun asti seuraamassa palkinnonjaot sun muut, ja oltiin klo 18.30 kotona, eli kellon ympäri kekkuloitiin. Oltiin aika poikki, ku oli tosi aurinkoinen päivä ja ei voinu juua vettä kauheesti ku päästiin vaan kerran vessaan koko päivän aikana. 

Siinäpä se mennee.

Hiacen katolta oli hyvä katella mitä näkkyy.

Välillä piti keksiä jottai kehittävvää tekemistä.

Kivasti oli porukkaa kattomassa ku kura lentää.

Mun mielestä tässä on ihan tarpeeksi höpötetty taas. Musta tuntuu että mää oon joka välissä kirjottamassa blogia ja oppimispäiväkirjaa, ku nää viikot mennee niin hiton noppeesti. Ja nää mennee vielä joka viikko noppeemmin! En kestä! Kohta ollaan saatu harjottelut harjoteltua ja sitte ollaan kohta Kilillä Anniinan kans ja sitte on hyvästelyviikko ja sitten kottiin, byäääh! Onko täältä pakko lähtä? Millon voi tulla takasi? Ahistaa.

-Ahistunu Amppe-