Se oli semmonen viikon mittanen traffic jam vessojen läheisyydessä

Nytstä ois taas kakkatarinoita kerrakseen. Oli pienimuotonen vatsatautiepidemia sitte koko talossa. Ainoostaan puoltoista viikkoo sitten tullu Anniina jäi paitsi tästä ihanasta kokemuksesta. Onneksi muut 11 asukasta sai rampata vessassa ihan kilipaa! Yhtä vessaa on vejetty niin urakalla että siitä rivasta mistä se vessa vejetään, on lähteny palanenki jossai vaiheessa... 

Paras paskakeskustelu käytiin kyllä viime viikolla Jonaksen kans. Tätä ei varmaan kannattais jakkaa blogissa, jota lukkee esimerkiksi mummot ja mummit ja muut sukulaiset... Muutenkaa tää ei välttämättä aukee ihan täysin, mutta mää voin ite höröttää tälle jutulle joskus vuojen päästä ku luen ommaa blogia ja ikävöin Afrikkaa. Mutta anyway, tässä se nyt kuitenki tulee lyhhyijen taustatietojen kera:

Oltiin siis lähössä puntille, ku vihdoinki oli loppuviikosta semmonen olo että vois jotaki jaksaa tehä. Normaalisti tehhään salilla melekeenpä aina joku kuolettava crossfit-reenihommeli lopuksi, ylleesä joku amrap eli as many rounds as possible jottai liikkeitä tietty määrä. Mää menin kuitenki vielä käymään vessassa ku oltiin jo suunnilleen ovella lähössä Amegille käveleen. 

Mää vessareissun jäläkeen: "I can't do any amraps today. My stomach is still f***ing with me..." 

Jonas: "My stomach is f***ing with me also, but I don't give a shit."

Mää: "Yeah, me neither... Or actually I do..."

Jonas: "Yes, you just did." 

Ja sitte kivasti alako naurattaa tuo koko tilanne ja koko hiton mahatauti. Ja se, että täällä meijän pikku kommuunissa ei kyllä mikkää pysy salassa. Tai ei ees tarvi pysyä... Mutta ei muuten tehty amrappeja sillä reissulla. 

Muuten meni viikko ihan ok. Töissä oli tavallista, paitsi että meijän osaston ehottelijalääkäri oli loppuviikosta pois töistä, niin sitä tuuras semmonen mukavampi lääkäri. Sen kans oli kiva olla kierrolla. Se hoki koko ajan sanaa "ammattikorkeakoulu", minkä se luki mun nimikortista... Ossaapahan ainaki nyt yhen sanan suomea, wuhuu. Vähän kyllä riittämätön olo meinas tulla välillä tuolla osastolla, ku ei oo ees mahollisuutta ottaa ekg:tä potilaista, joilla ihan helposti vois olla joku sydäntapahtuma meneillään. Siis koko sairaalassa ei oo ekg-laitetta. Ja jos vaikka huomaat verenpainetta mitatessa, että syke on epätasanen ja sanot siitä lääkärille, niin ei nää vissiin sille mittää voi, vaikka joku rytmihäiriö oiski... Kai ne siirtää toiseen sairaalaan sitten jos ois vaikka niin paha rytmihäiriö, että menis muuten tila selkeesti huonommaksi. Mutta näillä mennään. Tällä viikolla alako viimeset neljä viikkoo harjottelua, eli lasten osastolla ollaan nyt Katrin kans yhessä! Oli kiva eka päivä tännään, mutta kirjottelen tarkemmin siitä ens kerralla! 

Torstaina mentiin koko porukan voimin tuohon lähelle El Ranchoon syömään Jonaksen jäähyväisateria. Kaikki ruotsalaiset oli safarilla pe-la, ja sunnuntaina Jonas lähti sitte Zanzibarille töihin ja sieltä se jatkaa reissua sitten vaikka mihin ympäri maailmaa. Ei yhtää käy katteeksi, ei. Mutta siis nyt meitä on täällä 11 ihmistä: 4 ruotsalaista ja 7 suomalaista. Nyt maaliskuun aikana ei tuu kettään uusia, mutta vissiin yhteensä kolome lähtee. Ollaan suunniteltu taas kaikkea menoa kaikille viikonlopuille. Iskee vaan kauhia ahistus päälle ku tulee vastaan se viimenen viikonloppu, minkä jälkeen lähetään kotiin... Apua.

Mää muuten tein yhen pikku muutoksen lomasuunnitelmiin! Sitten ku meillä on perjantaina 11.4. viimenen päivä töissä, niin sitten siinä seuraavana maanantaina (jolloin mun piti alkuperäsen suunnitelman mukkaan olla jo Zanzilla) lähen ton meijän uuen Anniina-tyttösen kans reippailemaan tuonne Kilimanjaron huipulle! Tiiän, oon hullu idiootti, mutta niinku oon kerran todennu aiemminki, niin tyhymäähän se ois olla menemättä ku kerran tässä juurella ollaan! Zanzibar jaksaa ootella seuraavaan kertaan. Ja mää väitän että Kilissä on enemmän elämystä ku Zanzissa, vaikka seki on kuulemma hieno ja kaunis paikka. Ja siellä sais kyllä aurinkua muuallekki ku nenänpäähän. Mutta nyt ku toi hitsin Anniina tuli tänne ja alako heti hehkuttaan sitä Kiliä ja on ollu koko ajan sinne menossa, niin sitten se hinku ja pakkomielle tarttu muhunki. Sitten mää mietin että meenkö Katrin ja Hannan kans löhöttään Zanzibarille vai Anniinan kans jäätymään Kilimanjarolle, niin päätin sitten haastaa itteni ja ottaa ton äkkiseltään vaikiamman kuulosen tarjouksen vastaan. Ja oishan se nyt tylsää jos Anniina joutus yksin lähteen sinne oppaiden kans. :) Onhan tuo hele... hirviän kallis reissu, mutta varmasti sen arvonen kokemus! Kärvistellään sitte kotona köyhänä.

Sovittiin kyllä tyttöjen kans, että tullaan jossain vaiheessa uuestaan tänne ja vallotettaan toi vuori vasta sitte, mutta ihan varalta meen jo nyt, niin ei vaan jää käymättä. ;) Pittää vaan ostaa/vuokrata nyt sitten lämmintä vaatteita ja vaelluskengät ja mitähän lie kaikkea sille reissulle. Ostin lauantaina sentään pipon, mutta muita kamppeita käyn kattoon joskus myöhemmin. Nyt ei ollu ihan semmonen moodi päällä, että ois mitään lämpimiä vaatteita teheny mieli ostella. Oli niin sairaan lämmin ku kierreltiin tuolla semmosella hirviän kokosella kirpputorialueella,  että jo se pipon ostaminen tuntu todella hullulta. Siellä siis paikalliset myy lahjotustavarana saatuja kirppisvaatteita, jotka ei oo käyny vaikka jossai uffilla kaupaksi. Siellä on laijasta laitaan tavaraa, ja halavalla lähtee, varsinki ku jaksaa tingata tarpeeksi. Myös Kiborilonissa käytiin taas vaihteeksi. Mää rakastuin yhteen kangaan ja oli pakko ostaa se, vaikken aikonu ennää tarvia niitä. Teetän siitä varmaan hammeen.

Tässä loppukevennykseksi pari kuvvaa mun ja Anniinan päälläseisontatreeneistä... Kaikkea hullua sitä keksiiki alakaa reenaamaan. :D Myös facebookissa leviävä kyykkyhaastehommeli kuuluu meijän iltajumppaan! Mutta vähänkö tuossa päälläseisonnassa kehittyy noppeesti! Ekalla kerralla (viikonloppuna joku päivä?) vejin kuperkeikan ku horjahin, mutta nyt pyssyy jo aika hyvin! Välillä meinaa vaan vähän reppeillä... :D

"Oota ku nyt mua alako pierettään!"

Nousee nousee!

Pyssyy pyssyy!

Että tämmöstä. Ei oo oikeen mittää kuviakaa mitä lisäillä tänne, mutta koitan taas ryhistäytyä senki suhteen! Tällä viikolla on luvassa siis lasten osastolla pörräilyä ja lasten säikyttelyä. Viikonloppuna mennään käymään joko lauantaina päiväseltään tai pe-la yön yli Arushassa, mikä on tuossa jonku matkan päässä semmonen vähän isompi kaupunni. Mulla ois tavotteena löytää sieltä punasia hiuksia, niin voisin laitattaa ens viikolla sitte letit piähän. Eka aattelin että emmää nyt mittää lettejä ala laittaan, mutta on ne ainaki muilla ollu niin kivan näköset, että pittää itekki kattoo passaisko mun pallopäähän semmoset. Jos ei passaa, niin otan pois. Sunnuntaina on sitte rallit täällä Moshissa, mitä mennään kattoon ku Louis ajjaa siellä.

Mutta katellaan taas! Mua kiusaa nyt niin ärsyttävä sääski tässä koko ajan että hermo mennee! Lähen raapiin kinttujani tuonne sänkyyn. Heippa!

-Amppeli-